Etsi
Yhteistä kaikille hahmoille on erinomainen ääninäytteleminen. Puheet kuulostavat siltä kuin asianomaisilla olisi ollut hauskaa, eikä vain rahastus mielessä.
Yksinpelinä Mario Smash Football on kuin pelaisi biljardia pilkkopimeässä: tylsää läiskintää, jossa ei ole järjen hiventäkään
Tapahtumia on viety taidokkaasti pois pelaajakeskisestä maailmankuvasta.
PSP:n PESin sisällön määrä saa taskupelaajan suupielet nousuun.
Pelin säännöt ovat hyvin yksinkertaiset, mutta erityisesti vaikeampien sudokujen ratkaisu saattaa vaatia monimutkaista päättelyä.
Kuin uuden sukupolven TimeSplitters.
Vaikka lehmipojilla kuinka on konit, kuudestilaukeavat ja kannukset, se ei vielä riitä.
Ratoja ja erilaisia ratavariaatioita on useita, mutta suunnitelu on innotonta.
Parhaimmillaan peli on, kun saa ajaa tarkoituksena kellottaa mahdollisimman nopea kierrosaika, ja pahimmillaan silloin, kun osakilpailuvoitto edellyttää temppuilua kaupunkiradoilla.
Raren seikkailu on perienglantilaista fantasiaa sille ominaista kuivaa huumoria ja brittiaksentteja myöten. Parhaimmillaan Kameo on kuin henkiin herännyt satukirja.
Paniikkikohtaukset ja näköhäiriöt ovat ensimerkkejä rakoilevasta mielenterveydestä.
Aiempaa laajemman ratavalikoiman, legendaaristen golffareiden ja parannetun Game Face -tilan lisäksi pelattavuus on parantunut mukavasti.
Taistelua käydään nyt myös avaruudessa.
