The Legend of Zelda: Ocarine of Time on taas kova puheenaihe, sillä Nintendo julkisti kesäkuun alussa paljon huhutun ja hartaasti toivotun uusintaversion pelistään. Vaikka Ocarina of Time on ehtinyt jo 28 vuoden ikään ja teknologia on ajanut ohi Nintendo 64:n teknologiasta niin totaalisesti, että se on jo useita kierroksia edellä, Ocarinaa pidetään yhä yhtenä kaikkien aikojen parhaista peleistä.
Todelliset tietäjät voivat tunnustaa, että onhan se toki juuri sitä, mutta siitä huolimatta ei kuitenkaan Nintendo 64:n paras Zelda-peli. Koska se kunnia kuuluu pari vuotta myöhemmin julkaistulle sivupelille, joka aikanaan traumatisoi kokonaisen pelaajien sukupolven.
Se peli on tietenkin The Legend of Zelda: Majora’s Mask.
Majora’s Mask pelaa korttinsa pöytään heti kättelyssä, sillä jo ennen pelin aloittamista pelaajia viihdytetään hauskalla kollaasilla, jossa kuvataan pelin tapahtumapaikkana toimivan Terminan valtakunnan eri paikkoja. Link istuskelee milloin missäkin veikeiden eläinten ja kaupunkilaisten keskellä, heilutellen rennosti jalkojaan ja nauttien elämästä. Mutta sitten iloiseen taustamusiikkiin alkaa hiipiä riitasointuja ja se alkaa painua duuri-sävellajista kohti mollivoittoisempaa maailmaa. Epämukava olo hiipii paidan alle auringon laskiessa ja sitten kamera kääntyy osoittamaan kohti taivasta, jossa roikkuu jättimäinen, pääkallomainen kuu härskisti irvistellen. Ja siihen todennäköisesti päättyi monen nuoren Majora’s Mask -pelaajan pelikokemus.
Lue myös: Nintendo paljasti The Legend of Zelda: Ocarina of Timen uusioversion Switch 2:lle
Kyseessä kun todellakin on tunnelmaltaan hyvin erilainen peli kuin sarjan aiemmat osat. En nyt ehkä kutsuisi Majora’s Maskia suoranaiseksi kauhupeliksi, mutta en myöskään väittäisi vastaan, jos joku muu tekisi niin. Pelin unenomainen ja surrealistinen maailma kun voisi olla hyvin kotoisin painajaisunesta.
Pelaaja ohjastaa tietenkin Linkiä, joka Ocarina of Timen tapahtumien jälkeen on päätynyt rinnakkaisulottuvuuteen. Siellä hän vaeltaa sumun ympäröimänä ja täysin uupuneena – tai kenties lannistuneena – Epona-hevosen selässä, pää veltosti roikkuen. Matka keskeytyy, kun groteskiin naamioon sonnustautunut nuorukainen väijyttää Linkin, varastaa tämän okariinan ja vielä iskee tämän kasvoille naamarin, joka muuttaa tämän pieneksi käveleväksi pusikoksi.
Pian käy ilmi, että mystinen nuorukainen – Skull Kid – on varastanut oudon maskikauppiaan kirotun naamion, joka tarujen mukaan tuo mukanaan karmean tuhon. Tämä selittääkin siis sen taivaalla irvistelevän pääkallon. Vain Link voi pelastaa taas kerran maailman, mutta nyt matkassa on yksi suuri mutta: aikaa on vain kolme päivää. Maailma kun loppuu 72 tunnin kuluttua, pääkallokuun saavuttua tarpeeksi lähelle planeettaa.
Emmekä puhu nyt suinkaan 72 oikeasta pelitunnista, vaan enemmänkin 54 minuutista. Koska Majora’s Mask ei ole historian lyhyin Zelda-peli, matkassa täytyy olla jonkinlainen mutta.
Lue myös: Duke Nukem Forever — 14 vuoden työ tuotti niin karmean pelin, että hävettää edes pelata
Se mutta on tietenkin pelin rakenne ja keskeinen idea: aikasilmukka. Pelaajalla on todellakin vain 54 minuuttia aikaa ennen kuin peli päättyy kuun iskeytyessä Terminan pinnalle. Ainakin kerrallaan. Tutoriaalina toimivan ensimmäisen 72 tunnin päätteeksi Link nimittäin saa okariinansa takaisin Skull Kidiltä ja voi sitä soittamalla kääntää kellon taas nollille. Tällöin maailman tila tietenkin resetoituu, mutta Link saa pitää joitain matkalta löytämiään esineitä, sekä tietenkin kaiken pelaajan oppiman tiedon. Näitä työkaluja hyödyntämällä voi sitten seuraavan 54 minuutin aikana yrittää jotain muuta tai lähteä toiselle reitille, toivottavasti edeten pelissä taas hieman. Sitten on aika nollata kello ja yrittää taas uudelleen.
Esimerkiksi sen ensimmäisen silmukan aikana pelaajan suuri tehtävä on päästä ulos alkukaupungista ja kuulla sen laidalla asustavalta astronomilta, mitä on oikein tekeillä. Mutta se on hankalaa, koska kaupungista pääsee ulos vain, jos tietää salasanan paikallisen hulttioporukan salatunneliin pääsemiseksi. Sen selvittäminen vaatii sivutehtävien tekemistä ja vie niin paljon aikaa, että todennäköisesti pelaaja on ulkona vasta toisen päivän iltana, ellei suorastaan kolmantena päivänä. Mutta salasana ei muutu, joten kun sen on kerran hankkinut vaivalla tietoonsa, voi seuraavilla yrityksillä marssia suoraan kaupungista ulos.
Kehitystiimi on rakentanut aikasilmukan ympärille paljon sivutarinoita ja tekemistä, jotka vaativat oikeassa paikassa olemista oikeaan aikaan. Tässä avustaa pelin alkuvaiheilla saatu päiväkirja, joka pitää kirjaa kaikista sivutehtävistä, sekä siitä, missä pelimaailmaa asuttavat henkilöt milloinkin ovat 72 pelitunnin aikana. Näin pelaaja pystyy helposti näkemään, milloin hänen pitäisi olla missäkin edistämässä tarinaa ja ratkomassa ongelmia.
Idea oli niin hyvä, että esimerkiksi vuoden peli -palkintoja haavinut Outer Wilds pölli sen miltei sellaisenaan. Avaruuspelissä pelaajalla on vain 30 minuuttia aikaa tutkia universumia, ennen kuin maailmanloppu iskee ja hän palaa takaisin pelin alkuun, mukanaan vain keräämänsä tiedot. En ihmettele kopiointia, sillä sama meno toimii Majora’s Maskissakin aivan hillittömän hyvin. Ei ole varmasti ollut helppoa rakentaa näin monimutkaista peliä, jossa suurin este etenemiselle ei yleensä ole jonkin kriittisen esineen puuttuminen, vaan pelaajan oma ymmärrys. Vaiva on kannattanut, sillä Majora’s Mask on pelattavuudeltaan uniikki teos muiden Zeldojen joukossa, vaikka toki sekin jakaa useita pelisarjan keskeisiä ideoita.
Lue myös: Nintendo ja LEGO yhdistivät voimansa: tältä näyttää ensimmäinen The Legend of Zelda -setti
Tähän kategoriaan kuuluvat esimerkiksi naamiot, joita pelaaja keräilee tarinan aikana. Skull Kidin piekseminen vaatii neljän maskin keräämistä maailman laidoilta, mutta niiden lisäksi tarjolla on muitakin, jotka päälleen pukemalla Link muuttaa muotoaan ja saa käyttöönsä maskin tarjoamia erikoiskykyjä. Muodonmuutokset eivät ole myöskään mitenkään kovin veikeitä, sillä kun Link pukee päälleen vaikka sen alkuperäisen puskapoika-naamionsa, hän tekee sen suoraa kurkkua kauhusta huutaen, samalla kun kamera pyörii pahaenteisesti kohti hänen huutavaa naamaansa. Niin, miksiköhän tätä kutsutaan kauhupeliksi?
Majora’s Mask on ehdottomasti minun suurimpia suosikkejani Zelda-pelien laajassa kaanonissa. Uniikki, kauhunomainen tunnelma yhdistettynä kiehtovaan aikasilmukkaan tuottavat pelin, jolle ei löydy sarjasta vertaista. Jo puhtaasti tämän takia Majora’s Mask on edelleen ehdottomasti pelaamisen arvoinen teos, vaikka se alkaakin nykyään olla hieman haastavaa.
Pelin suurin ongelma on sen julkaisualusta. Nintendo 64:n teknologia oli vaikeuksissa jo Ocarina of Timen kanssa, eikä se pärjää paremmin myöskään Ocarinan jatkokehitellyn version kanssa. Alkuperäisen moduulin pelaaminen vaatii Nintendo 64:n muistilaajennuspalikan hankkimista, mikä alkaa olla nykyään jo hyvin haastavaa ja kallista puuhaa. Tämän jälkeenkin tiedossa on kankea kokemus, jossa ruudunpäivitysnopeus jättää runsaasti toivomisen varaa.
Pelistä julkaistiin vuonna 2015 hieman uusittu versio 3DS-käsikonsolille. Paremman teknologian ansiosta se pyörii 30 FPS:n nopeudella ja sisältää muutamia hyvin tervetulleita uudistuksia, jotka hiovat pois niitä huonolla tavalla törröttäviä teräviä kulmia. Emulaattorien ohella tämä lieneekin nykyään se paras tapa pelata Majora’s Maskia, vaikka ei läheskään täydellinen sekään.
Maailma siis selvästi huutaa kunnon HD-uusintaversiota Majora’s Maskista. Ocarina of Timen uusintaversion julkistuksen jälkeen me tietäjät aloitimme taas heti asiasta mesoamisen, mikä ei tietenkään ole mitenkään uutta. Näinhän käy aina, kun Ocarina of Time tai Majora’s Mask vilahtavat otsikoissa. Mutta tällä kertaa on ehkä toivoa siitä, että se uusintaversio voisi materialisoitua.
Majora’s Mask keräsi aikanaan kritiikkiä siitä, että se oli ”vain” laajennettu Ocarina of Time. Tämä on toki tavallaan totta, sillä kehitystiimi hyödynsi runsaasti Ocarinaa varten tekemiään assetteja, mikä mahdollisti Majora’s Maskin kehittämisen alle kahdessa vuodessa. Niinpä kun Ocarina of Timestä kerran tehdään 4K-uusintaversio, ollaan jo selvästi voiton puolella myös Majora’s Mask -uusintaversion suhteen.
Joten ehkä vihdoin se vuosien odotus päättyy ja Majora’s Mask saa ansaitsemansa hetken valokeilassa. Tai ehkä ei, jolloin pelaamme edelleen sitä 26 vuoden takaista versiota emulaattoreilla uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Kuin olisimme jonkinlaisessa aikasilmukassa…
Miikka Lehtonen