Panssarivaunu kaikilla mausteilla
Wargamingin uutuuspeli World of Tanks: Heat tuo tankkipelien maailmaan uudenlaista näkökulmaa. Peli yhdistelee isovelipelinsä elementtejä modernien sankariräiskintöjen kanssa ja onnistuu olemaan oikeastaan jopa ihan hauska kokonaisuus. Hauskuutta kuitenkin rokottaa tekniset ongelmat, joiden takia en esimerkiksi pystynyt pelaamaan pelikaverini kanssa lainkaan.
Heat on ottanut oppia sotapeligenren jättiläisiltä kuten Battlefieldilta ja Call of Dutylta ja pitääkin sisällään kummastakin pelistä tuttuja pelimuotoja. Taistelun rytmi on kuitenkin aivan erilainen, sillä tankeilla eteenpäin ryömiminen on luonnollisesti hieman jalankulkua hitaampaa.
Panssarivaunujen ohjattavuus on miellyttävän jämäkkää, mutta silti ripeää, mikä mahdollistaa suhteellisen nopean siirtymisen karttojen puolilta toisille. Ympäristöt ovat komeita ja onnistuvat tuomaan peliin ison tilan tuntua aiheuttamatta kuitenkaan tyhjiöefektiä, jossa muita pelaajia ei tunnu tulevan vastaan lainkaan.
Sillä kyseessä on sankariräiskintä, on valikoimassa vino pino erilaisia sotilaita, joiden tankeilla on erilaisia taistelutyylejä. Osa hahmoista luottaa sarjatulitukseen kun osa taas panostaa kovaa osumaa aiheuttaviin, mutta tulituksen jälkeen välittömästi ladattaviin panoksiin. Sankariräiskintäelementit ovat toimivia ja tuovat peliin mukavaa vaihtuvuutta, vaikkakaan aivan samankaltaista strategista elementtiä kuin vaikkapa Overwatchissa ei saada peliin luotua.
Peli pyörii ainakin tietokoneella valtaosan ajasta oikein hyvin. Ongelmia kuitenkin mahtui pelihetkiin useita, sillä ainakin kertaalleen peli jäätyi ja heitti allekirjoittaneen pihalle, palauttaakseen minut otteluun useamman kerran peräkkäin. Pääsin lopulta nauttimaan ottelun loppuun asti, mutta pieni takapakki näkyi heti matsin pistetilanteessa.
Suurin harmitus ilmeni kuitenkin eräänä iltana, kun olimme pistämässä pelisessiota pystyyn pelikaverin kanssa. Seuralaiseni latasi pelin pariinkin otteeseen, muttei missään vaiheessa päässyt kirjautumaan siihen sisään, emmekä täten päässeet ikinä pelaamaan kaksin. Tällaiset ongelmat ovat varmasti suhteellisen harvinaisia, mutta joka tapauksessa mainitsemisen arvoisia.
Peli on ilmainen ja se rahoitetaan mikromaksuilla. Pelistä löytyy siis taistelupasseja, jotka vaihtuvat viikoittain, eli uutta sisältöä ilmestyy hyvinkin tasaiseen tahtiin. Ne vaikuttavat olevan suhteellisen helppoja läpäistäviä, jos keskittyy tekemään otteluiden aikana tehtäviä, eli viikon aikaraja ei näytä olevan turhan raju peliliike.
World of Tanks: Heat on parhaimmillaan ihan hauska moninpeliräiskintä, jonka parissa ei tarvitse turhia ajatella. Pelattavuus on soljuvaa ja tankkeja on kiva ajella, mutta pelin strategisia puolia olisi voinut viedä pidemmällekin ja teknisiä ongelmia olisi voinut liiskata tarkemminkin.
