Perinteisin askelin
Olen Trey. Herään muistini menettäneenä saarelta, joka vilisee omituisia pikkuotuksia. Saan nopeasti uusia ystäviä ja minulle selviää, että noita otuksia voikin keräillä ja käyttää apuna esimerkiksi taistelemisessa. Kaupungissa, jossa olen asustellut muutaman viime päivän, tarvitaan apua, mutta onneksi osaan hallita pikkuisia monstereita vaikka silmät kiinni ja voin olla nopeasti avuksi. Pilvilinna romahtaa kuitenkin nopeasti, kun kaupunkiin hyökätään ja se ajautuu kaaoksen partaalle.
Sellaisista lähtökohdista käynnistyy hirviönkeräyspeli LumenTale: Memories of Trey, joka muistuttaa kovin lajityypin muita tapauksia, joista yksi on tietysti se kaikista suurin. Tässä pelissä ei kuitenkaan olla varsinaisten taskumonstereiden perässä, vaan pikemminkin animonien. Ne ovat oikeasti kuitenkin hyvin tyypillisiä keräiltäviä hirviöitä söpöine ulkomuotoineen ja hurjine voimineen.
LumenTale etenee hyvinkin turvalliseen tapaan ja perustuu jo aivan alkumetreiltään asti jatkuvaan tasojen nostamiseen ja oman joukkion parantamiseen. Jo alkupään pomovastukset pistävät luulot pois ja osoittavat, ettei peli ehkä ole oikea vaihtoehto rennompaa monsterinmetsästyspeliä etsivälle pelaajalle.
Se ei tietenkään ole mikään ongelma, sillä näilläkin peleillä on vannoutunut fanikuntansa. LumenTalea on tehty pitkään ja se näkyy rakkaudesta, jota peliin on saatu upotettua. Perinteikkäiden elementtien sisällyttäminen voidaan nähdä kunnianosoituksena lajityypin klassikoille, millainen se selvästi onkin, ja se tarjoaa nostalgiannälkäisille pelaajille oivallisia kiksejä.
Tarinallisesti pelissä kuljetaan aika turvallisilla poluilla, mutta pääfokus on selkeästi ollut avoimen maailman rakentamisessa ja taistelumekaniikkojen hiomisessa. Vuoropohjaiset taistelut kunnioittavat hienosti lajityypin perimää ja istuvat peliin hyvin. Se mistä en oikein välitä, on nopea minipeli ennen animonien nappaamista, sillä se vaatii nopeita refleksejä ja vaikuttaa suoraan kaappaamistodennäköisyyteen.
LumenTale: Memories of Trey on tehty intohimolla ja on selkeästi suunnattu tietylle pelaajalohkolle. Se ei välttämättä säväytä modernia pelaajaa aivan samalla tapaa kuin retropelien ystäviä, mutta tarjoilee silti mukavan haastavan ja rakkaudella rakennetun hirviönmetsästyseikkailun sellaista kaipaaville.
