Puolalaisstudio Rebel Wolvesin kehittämä The Blood of Dawnwalker on kunnianhimoinen avoimen maailman roolipeliseikkailu, jonka taustalla on lukuisia muun muassa The Witcher -pelien takana vaikuttaneita tekijöitä. Pääsimme kokeilemaan pelin ensitunteja, joiden perusteella pelistä sai luotua kattavan kokonaiskuvan.
Kyseessä on 1300-luvun Eurooppaan sijoittuva vampyyriseikkailu, jossa annetaan paljon tilaa pelaajan omille valinnoille. Ohjatun prologin jälkeen päähahmo Coen päästetään temmeltämään vapaasti pelin komeisiin historiallisiin maisemiin. Vapaus tarkoittaa myös vapautta pistää kenet tahansa kylmäksi, myös tehtävänantajat. Pelin tehtäväsuunnittelija Rafał Jankowski tuntuu olevan siitä erityisen innoissaan.
– Kiitos pelaajalle prologin jälkeen annettavan tavoitteen – eli kukista [vampyyripomo] Brancis ja pelasta [Coenin] perhe – jolle ei aseteta mitään esivaatimuksia, meillä oli vapaus päättää, että tehtävät voivat ikään kuin katketa missä vaiheessa tahansa, mies kertoo.
– Joten vaikka meillä on monissa tilanteissa todella mielenkiintoisia ja siistejä epälineaarisuuksia, jotka johtuvat pelaajan tekemistä valinnoista tietyn tehtävän puitteissa ja vievät tarinaa johonkin suuntaan, niin samaan aikaan jotkut tehtävät yksinkertaisesti päättyvät kyseisen tarinan tärkeimmän hahmon kuolemaan. Ja se on sitten sen loppu, hän jatkaa.
Tuon kokoluokan soljuvuuden varmistaminen on tietenkin oma hommansa, ja Jankowski kiiteleekin vuolaasti studion laadunvalvontatiimiä, joka on hinkannut tehtävämekaniikkoja kuin huomista ei olisi.
Ehkä kaikkein mielenkiintoisinta avoimuudessa on kuitenkin se, että sen myötä jopa pelin päävastuksen luokse voi talsia heti maailman auettua, vaikka sieltä saattaakin saada nokkiinsa ilman tilanteen vaatimia varusteita.
– Päävastustajan piilopaikka, tai siis tukikohta, ei ole mikään salaisuus. Coen ja pelaaja tietävät tismalleen, missä se linna sijaitsee. Se näkyy siellä horisontissa heti, kun poistuu prologista. Sinne on mahdollista suunnata heti, kun on valmis johdannon kanssa. Kaipa vain pelaajan omat taidot ovat esteenä sille, pystyykö Brancisin kukistamaan siinä vaiheessa, Jankowski toteaa.
Taidot tulevat varmasti tarpeeseen, sillä ainakin aikaisessa peliversiossa taisteleminen tuntui olevan pelin kankeimpia puolia. Se on painavaa ja leikittelee uudenlaisella suuntamekaniikalla, mihin tottuminen ottaa tovin jos toisenkin.
Harmaita hiuksia pääsi aiheuttamaan myös hahmon yleinen liikkuvuus, joka oli valitettavan tahmaista siihen nähden, kuinka paljon ja näppärästi pelissä pitäisi pystyä kulkemaan. Nämä ongelmat saattavat toki hioutua parempiin suuntiin ajan kanssa, mutta jäivät päällimmäisenä mieleen ennakkoversion kivisemmistä puolista.
Luvassa on kuitenkin myös paljon hyvää, sillä tarinankerronta ja visuaaliset puolet ovat ensimmäisten tuntien perusteella ensiluokkaisia. Ensituntien aikana tutuiksi tulevat hahmot tuntuvat niin ikään pitkälle mietityiltä ja niiden kohtalot jäävät kutkuttamaan. Mitä jos tietyt asiat olisikin tehnyt toisin?
Vaikka kyseessä onkin studion debyyttipeli, paistaa kehittäjien osaaminen ja lajityypin tunteminen sen läpi. Jäämmekin odottamaan mielenkiinnolla koko roolipeliseikkailun antia, joka valkenee varmasti kun The Blood of Dawnwalker ilmestyy PS5:lle, Xbox Seriesille ja pc:lle 3. syyskuuta.
