Jos lähdetään puhumaan varhaisen pelihistorian suurimmista legendoista, niin Asteroidsin nimeä on vaikea jättää laskuista. Vuonna 1979 julkaistu peli ei ollut se ensimmäinen kolikkopeli, mutta silti yksi ensimmäisistä. Laskentatavasta riippuen kyseessä oli joko historian neljäs tai viides peli, sekä yksi ensimmäisten pelivuosien suurimmista hiteistä.
Pelin taustalta löytyy kenties se kaikkein legendaarisin muinainen pelijulkaisija, Atari, jonka käsialaa oli myös se alkuperäinen videopelihitti, Pong. Kun Space Invaders osoittautui suureksi hitiksi, monet muutkin firmat ryhtyivät kehittämään omia kolikkopelikabinettejaan, Atari näiden mukana. Firman ensimmäinen yritys, realistinen avaruuspeli Lunar Lander, oli kohtalainen hitti. Toisella yrityksellä osuikin sitten sen verran hyvin, että se pisti koko firman uusiksi.
Kuten alkuvuosien kolikkopeliskenessä oli tapana, myös Asteroids pohjautuu muilta peleiltä lainattuun teknologiaan. Koska kyseessä oli Atari, se peli oli tietenkin Lunar Lander, joka erottui Space Invadersista ja Galaxianista — niistä kahdesta alkuperäisestä japanilaisesta kolikkopelihitistä — olemalla vektoripeli. Haastavassa pelissä piti yrittää laskeutua realistisen fysiikan avulla liikkuvalla kapselilla kuun pinnalle. Muistan, että pidin itse aikanaan pelin kotiversiosta suunnattomasti, mutta suuri yleisö ei lämmennyt aivan yhtä paljon. Eikä ihme, sillä kaikissa muissa varhaisissa kolikkopelihiteissä räiskittiin, joten Lunar Lander tuntui vähän oudolta peliltä.
Niinpä Atarikin lähti kehittämään omaa räiskintäpeliään. Ensimmäinen yritelmä oli moninpeli, jossa pelaajat lensivät jälleen realistisen fysiikoiden kera ympäriinsä suuren asteroidin ympärillä räiskien toisiaan. Asteroidille itselleen ei voinut tehdä mitään, koska se oli vain maastoa. Atari-kehittäjä Ed Logg osallistui pelin sisäiseen testaukseen ja ihmetteli, miksi asteroidia ei voinut ampua. Turhautuneena hän ehdotti kollegalleen, Lyle Reinsille, että he lähtisivät moninpelin sijaan kehittämään peliä, jossa ammuskeltaisiin asteroideja.
Kenties varhaisimpana esimerkkinä toisten peli-ideoiden kierrätyksestä sekä Reins että Logg halusivat omalla pelillään tehdä kunniaa kokeelliselle SpaceWar!-pelille, jota hän oli pelannut opiskeluvuosinaan yliopistolla. SpaceWarista lainattiin pelin fysiikat ja ohjaussysteemi, jossa ei käytetty ollenkaan peliohjainta. Asteroids-peliautomaatteja kun ohjataan napeilla: kaksi kääntelee alusta sivuille, yksi aktivoi peräpolttimen, toinen ampuu ja kolmas suorittaa viimeisenä keinona teleportin satunnaiseen paikkaan ruudulla.
Kuten kaikki muutkin varhaiset kolikkopelit, Asteroids on hyvin simppeli peli. Pelaaja ohjastaa nuolen muotoista vektorialusta, jonka tarkoituksena on ampua kaikki pitkin pelikenttää sinkoilevat asteroidit kappaleiksi. Kun asteroidiin osuu, se halkeaa kahdeksi pienemmäksi puoliskoksi ja sen nopeus kiihtyy. Aluksi hyvin rauhallinen peli muuttuu nopeasti älyttömän hektiseksi, kun pitkin ruutua suhaa useampi tusina asteroidia hirmuisella vauhdilla. Pelaajan alus ei ole se kaikkein ketterin vekotin ja lisäksi myös liikkuu puolirealistisesti, joten inertian tuntu on vahva.
Niinpä pelatessa myös syke nousee nopeasti, missä avustaa myös pelin minimalistinen, mutta äärimmäisen toimiva äänimaailma. Taustalla soi hyvin yksinkertainen, sydämen tykytystä muistuttava bassoraita, joka kiihtyy pelin edetessä, näin väistämättä myös vetäen pelaajan pulssia korkeammalle. Hauskana knoppitietona Asteroidsia pyörittävä laitteisto ei sisältänyt lainkaan äänipiiriä, vaan kaikkia pelin ääniefektejä ja musiikkia varten luotiin uniikit piirit, joiden ainoa tehtävä oli tuottaa haluttu ääniefekti. Oli se pelinkehitys melkoista 1970-luvulla!
Rehellisesti sanoen vuoden 2026 perspektiivistä Asteroids on auttamattoman yksinkertainen peli. Yksinkertainen ei toki tarkoita automaattisesti huonoa ja pitää todeta, että varsinkin kolikkopelikabinetissa pelattuna Asteroids tekee yhä vaikutuksen. Yksinkertainen grafiikka loistaa kirkkaalla ja selkeällä näytöllä ja brutaali äänimaailmakin toimii hyvin kunhan volyymit kääntää kaakkoon. Aina kun esimerkiksi Tampereella järjestetään retropelitapahtumia, joihin paikalliset pelikeräilijät tuovat omia automaattejaan näytille, Asteroids-kabinetin ympärillä riittää väkeä.
Niin riitti myös aikanaan, sillä Asteroids oli suunaton hitti… ainakin Yhdysvalloissa. Siellä se tuuppasi välittömästi Space Invadersin ja muut ensimmäisen aallon pelit pelihallien syrjäisiin nurkkiin ja kysyntää riitti niin valtavasti, ettei Atari ehtinyt edes valmistaa kabinetteja tarpeeksi nopeasti. Monet Asteroids-automaateista toimitettiin pelihalleihin Lunar Lander –grafiikoilla koristetuissa kabineteissa, mikä todennäköisesti hämmensi pelaajia. Euroopassa suosio jäi vaisummaksi, kun taas Japanissa peli floppasi totaalisesti. Syitä surkealle menestykselle on pohdittu pitkään ja hartaasti. Jotkut syyttävät pelin erikoisia kontrolleja, toiset taas sitä, että Space Invadersin ja Galaxianin jälkeen japanilaiset pelaajat olivat jo kyllästyneet räiskintäpeleihin ja halusivat jotain tuoreempaa.
Suunnattoman menestyksen myötä olisi voinut kuvitella myös, että Asteroids olisi julkaistu kaikille mahdollisille kotitietokoneille ja 80-luvun konsoleille. Toisin kuitenkin kävi, sillä pelistä on olemassa vain kolme virallista kotiversiota: hiukset valkaisevan karmea Atari 2600 –käännös, todella hehkeällä 2D-grafiikalla toteutettu Atari 7800 –versio ja Game Boy Colour –taskupelikoneelle julkaistu paranneltu versio. Historiansa tuntevat tajuavat heti, että näiden alustojen välillä on monta vuotta.
Osittain niukka kotiversioiden määrä selittyy ehkä sillä, että Asteroids julkaistiin jo vuonna 1979, jolloin kotitietokoneita ei juuri ollut edes olemassa — ensimmäiset suurempaa menestystä nauttineet kotitietokoneet julkaistiin vuonna 1977 ja ”suurempi menestys” on vielä tässä tapauksessa sangen vaisua. Lisäksi yksikään näistä koneista ei olisi pystynyt pyörittämään edes Asteroidsin yksinkertaista vektorigrafiikkaa pehmeästi, ja kun parempaan vektorimatematiikkaan pystyvät koneet tekivät tuloaan, Asteroids oli jo niin vanha peli, että se kiinnosti pelaajia vain nostalgian ansiosta.
Sittemmin Asteroidsin kolikkopeliversiota on tietenkin emuloitu miljoonan ja yhden erilaisen retrokokoelman myötä ja halukkaat voivat pelata sitä vaikka verkkoselaimessaan. Huvittavasti pelin statusta ja ikää kuvaa ehkä se, että yksi näistä virallisista Asteroids-selainversioista löytyy AARP:n, Yhdysvaltojen eläkeläisten etujärjestön, kotisivuilta.
Näiden eläkeläisten (hitto, ”näiden”, ihan kuin en itse parin vuoden päästä voisi jo liittyä järjestöön ikäni puolesta) tavoin myös Asteroids on paikkansa historiassa ansainnut. Se oli aikanaan vallankumouksellinen peli, joka kuuluu mielestäni yhä pelinkehityksestä kiinnostuneiden pelilistalle.
Miikka Lehtonen