Mark Grayson on tavanomaisesti koulua käyvä nuori mies, joka elää salaista kaksoiselämää supersankari Invinciblenä. Hänen isänsä on viltrumilainen sankari Omni-Man, jonka paljastamat salaisuudet ajavat kaksikon erille toisistaan. Mark ei kuitenkaan jää yksin, vaan hänen tukenaan ovat muut nuoret sankarit, jotka puolustavat Maata mitä mielikuvituksellisimmilta uhkilta.
Siinä on Invinciblen alkuasetelma ja se mitä sarjasta tulee tietää, ennen kuin lähtee tuoreen Invincible VS -taistelupelin matkaan. Ennakkovaroituksena kuitenkin, että peli sisältää jonkin verran juonipaljastuksia sekä tietysti hahmoja sarjan myöhemmiltä kausilta, eli osa yllätyksistä paljastuu joka tapauksessa
Pelillisesti kyseessä on hyvin perinteikäs taistelupeli, jossa kaksi taistelijaa ottavat mittaa toisistaan verisissä ja brutaaleissa mittelöissä. Taisteluissa on kuitenkin käytössä yhden hahmon sijaan peräti kolme soturia, mikä lisää mielenkiintoisen strategisen elementin monelle jo tuttuun mätkintään. Taisteleminen on hauskaa ja yksinkertaista, mutta samalla sopivan haastavaa, jos siinä aikoo oikeasti olla hyvä.
Pelin taustalla on taistelupeliveteraaneja, joiden aikaisempiin tuotoksiin kuuluu muun muassa viimeisin Killer Instinct. Osaaminen näkyy pelattavuudessa ja taistelut ovat jouhevia että sulavia. Ongelmat nousevatkin esiin pelin muilla osa-alueilla, joista suurimpana voidaan pitää sen tarinallista kampanjaa.
Invincible on vahvan tarinallinen brändi, jolta osaa tietysti odottaa nokkelaa kerrontaa ja tunteikkaita hetkiä. Harmillisesti ne on heitetty romukoppaan ja tilalle on napattu todellista täytetauhkaa. Tunnin (kyllä, tunnin) kestävä tarinatila on täysin yhdentekevä, omituisesti ääninäytelty, täynnä latausruutuja ja loppuu vieläpä aivan kesken kaiken. Edes uuden hahmon esitteleminen ei auta kokonaisuutta, joka tuntuu takataskusta kaivettujen tylsien ideoiden fuusiolta.
Kampanja tuntuukin lähinnä räkäisyltä faneja kohtaan, sillä monet ovat odottaneet sarjan tarinoita pelillisessä muodossa kuin kuuta nousevaa. On toki totta, että hahmoja on paljon ja fokus on selkeästi ollut taistelumekaniikan viilaamisessa sekä moninpeli- ja turnaussisällössä, mutta tämän tason kampanja olisi varmaan toiminut paremmin, jos sitä ei olisi olemassa lainkaan.
Invincible VS on peli, jota voisi suositella suoraviivaisten taistelupelien ystäville ja ehkä myös muiden sankarimättöjen faneille, kunhan osaa pitää odotuksensa maltillisina. Surkuhupaisa kampanjatila aiheuttaa kuitenkin sen, ettei Invinciblen tarinallisen puolen arvostajat saa pelistä irti juuri mitään.