Anno olla
Ubisoftin pitkäikäinen kaupunginrakentelupelisarja Anno on kerennyt historiansa aikana käväisemään vaikka kuinka monessa maailmankolkassa ja jopa avaruudessa, mutta nyt on aika sukeltaa Rooman keisarikunnan pariin. Hervottoman kokoinen valtakunta tarjoaa tietysti hedelmälliset olosuhteet merelliselle kaupunginhallinnalle, jota on maustettu myös tarinatilalla.
Anno 117: Pax Romanan tarinatila alkaa tilanteesta, jossa pelaajahahmo (mies tai nainen) määrätään uudelleenrakentamaan katastrofin raunioittamaa kaupunkia. Taustalla tapahtuu kaikenlaista juonittelua ja selkäänpuukotuksia, jotka kuitenkin unohdetaan harmillisen nopeasti, kun tarina viedään aloitussaarelta aivan toisenlaisiin maisemiin. Mielenkiinto tarinalliseen puoleen lopahtaakin totaalisesti toisen saaren tarinan aikana, vaikkakin itse pelaaminen säilyy hauskana koko kampanjan ajan.
Historiallisena kaupunginrakennuspelinä Pax Romana nojaa tietysti vahvasti resurssien tuottamiseen ja hallinnoimiseen, sekä yhteiskuntaluokkien tyytyväisenä pitämiseen. Rooman keisarikunta toimii tapahtumapaikkana upeasti ja pelin maisemat ovat huippuluokkaa. Ei sitä pääse rautakaivosta rakentamaan historiallisen jylhille vuorille ihan joka pelissä!
Vaikka peli onkin täynnä erilaisia järjestelmiä, joihin voi halutessaan syventyä todella tarkkaan, on sen peruspelattavuus miellyttävän yksinkertaista. Kampanjatila opastaa uusia pelaajia kädestä pitäen ja avaa tärkeämpien osa-alueiden toimintaa tarpeeksi hyvin. Pääpaino on aina kuitenkin viime kädessä ihmisten tyytyväisyydessä ja resursseissa, mikä on hyvä muistaa myös tilanteissa, joissa peli vyöryttää niskaan montaa ongelmaa useasta tuutista.
Peli pyörii suhteellisen tehokkaalla modernilla tietokoneella hyvin, mutta onnistui kaatuilemaan pariin otteeseen arvostelun aikana. Peli tallentaa automaattisesti aktiivisesti, mutta manuaalistakin tallennusta kannattaa harrastaa varmuuden vuoksi säännöllisesti. Rakentelu ei muuten ole laitteistolle kovin kevyttä puuhaa, sillä ainakin allekirjoittaneen kone pistää tuulettimet töihin suurta avointa maailmaa simuloidessa. Seikkailun kokoluokan huomioon ottaen se on ymmärrettävää, mutta varoituksen sana kevyempien kokoonpanojen omistajille.
Anno-pelit ovat historiallisten kaupunginrakentelujen eliittiä, eikä Pax Romana ole poikkeus sääntöön. Aika vierii sen parissa kuin siivillä ja hetkeltä tuntuneen pelisession jälkeen saattaakin nostaa katseen ruudulta ja huomata kuun loistavan taivaalla. Se on lähtökohtaisesti hyvän pelin merkki, vaikka kampanjatilaan olisi voinutkin panostaa hitusen enemmän.
