Johannes Rojolan Amistech Games -pelistudion suositusta My Summer Car -kesäautopelistä on tehty 54 minuuttia kestävä fanituotantoelokuva. Elokuva kantaa nimeä My Summer Car: The Movie ja sen on tehnyt Eero Vuorenmaa.
Elokuva kertoo Juhani Kesselistä, peräjärveläisestä miehestä, joka on ollut tässä kyläpahasessa jumissa koko elämänsä ajan. Mitta alkaa tulla täyteen ja mies alkaa miettiä poispääsyä. Miten edes päästä pois kun koko kylä on kaaoksen vallassa?
Koko fanituotanto on pääosin yhden miehen autotalliprojekti, jossa Vuorenmaa näyttelee lähes kaikkia rooleja itse greenscreen-taustan edessä. Lisäyksenä teoksessa on erilaisia hahmoja kotimaisen viihteen lähteistä aina komediasarjoista nykypäivän somekuuluisuuksiin, joka tekee Peräjärvestä eloisan maailman.
Elokuva on julkaistu tekijän omalla Puhehuhe-nimisellä YouTube-kanavalla, jossa se on katsottavissa. Uutisen julkaisuhetkellä katselukertoja tuotannolle on kertynyt jo yli 35 000.
Lue myös: Tässä se nyt on, suomalaisen hittipeli My Summer Carin julkaisutraileri
Pelaajan verkkotoimitus otti yhteyttä Vuorenmaahan, joka avasi meille taustoja tämän fanituotannon tekemisestä sekä hänestä itsestään:
– Ajatus tällaisen yhden miehen ”elokuvaprojektin” aloittamisesta alkoi jo reilu 5 vuotta sitten. Olin tuolloin tehnyt pari vuotta aikaisemmin My Summer Carista sekä muista videopeleistä arvostelumaisia videoita omantakeisella tyylilläni ja mausteilla. Tämä My Summer Car -arvostelu sitten jostain syystä nousi suosituksi. Katsojat kyselivät monesti milloin tulisi jatkoa ja myös My Winter Caria kun sekin joku päivä tulisi.
Tämä samaan aikaan motivoi ja hankasi vastaan. Oli huikeaa saada tuollainen vastaanotto videolleni. Hauska paradoksi My Summer Carin ja minun välillä on, etten edes ole varsinaisesti pelin kohderyhmää. Olen vain tällainen ”verhot kii, kone auki, true nörtit eivät päivänvalosta nauti”-tyylinen Final Fantasy -hikinörtti, eikä bensalenkkarointi ole oikein koskaan ollut oma juttuni ja lainatakseni erään kuuluisan lempääläisen sanoja kontekstiin muokattuna: ”En ole auton korjaaja, olen auton ajaja.”
Tämä syvin olemus ja kaiken sielu My Summer Car -pelin ytimessä, eli auton rakennus ei liene elokuvan juoni. Ironista on, että osaan oikeasti korkeintaan renkaat vaihtaa, tsekata ja lisätä nesteitä pirttiin. Pieni mielenkiinto toki on, mutta tuntuu kuin olisi leikkaussalissa leikkaavana lääkärinä hammasharja ja keittiöveitsi käsissä. Vauhdin huuma ja kilvanajo niin radalla kuin soratiellä ovat olleet sen sijaan erittäin lähellä sydäntäni jo pienestä pitäen. Niinpä ajatus aivan toisenlaisesta näkökulmasta katsoa My Summer Carin maailmaa ja tarkalleen ottaen pelin tapahtumapaikkaa, Peräjärveä syntyi.
Vitsailinkin jo arvosteluvideossani sitä, miten Peräjärveltä ei pääse pois kun paikallinen maantie kiertää vain kehää kuin oravanpyörä. Näin pikkuhiljaa alkoi muotoutua jonkinlaiset tarinan lähtökuopat siitä, että mitä jos pelaaja olisikin Päiväni murmelina -elokuvan tyyliin jumissa tekemässä samoja toistuvia askareita päivästä toiseen. Ennen pitkää jopa lukemattomat rallimestaruudetkaan eivät tuntuisi enää miltään.
Mitään taustaa tai opiskelua minulla ei ole minkään valtakunnan tarinankerrontaan, puhumattakaan nyt näyttelystä tai oikeaoppisista metodeista rakentaa audiovisuaalinen tarina. Ajatukset olivat suuria, mutta ajatus ideoiden realisoitumisesta täysin mahdottomia. Kameraa osasin juuri ja juuri käyttää. Tarkoitus nyt ei muutenkaan ollut tehdä mitään oikeaoppista elokuvaa, vaan katsoa mihin rahkeet riittää kun laittaa kaiken peliin omalla tyylillään.
”The Movie” onkin tavallaan ainakin omasta mielestäni vähän megalomaaninen määritelmä ja lähinnä viittaus yleensä peleistä tehtyihin ”Laita pelin nimi tähän” – The Movie” -teoksiin jotka ovat useimmiten olleet monelle kahtia jakavia jätöksiä kun murto-osasta satapäisen kuvausryhmän tekijöistä itsellään harvemmin edes on konkreettista kosketuspintaa lähdemateriaaliin kun tulevat aivan eri piireistä.
My Summer Carin kanssa lähes kaikki luomisprosessi oli sattumanvaraisten sananparsien ja tapahtumien oksentamista ulos muistioon, jonka jälkeen niitä palapelin lailla yritti saada kronologisesti loogiseen järjestykseen. Tuolloin 5 vuotta sitten kun aloin ideoimaan projektia, voin henkisesti varsin huonosti. Alkoholia kului ainakin elokuvassa nähtävä määrä. Tästä syystä projektin eteenpäin saattaminen tuntui aivan mahdottomalta kun yhden sanankin kirjoittaminen oli älytön kynnys.
Vuodet kuluivat ja olin jo käytännössä kuopannut koko projektin, vaikka olin editoinut valmiiksi pätkiä jotka näkyvät jopa lopullisessa versiossa. Olin saanut kammettua elämää jo huomattavasti paremmille raiteille ja ajatus projektin loppuunsaattamisesta ei enää tuntunutkaan mahdottomuudelta.
Raamit alkoivat löytää paikoilleen kuin itsestään ja kuuluisa ”writers block” lensi heittämällä roskikseen pienen käyntiin polkemisen saattelemana. Vaikka tekeminen taas maistui niin en silti vieläkään ollut yhtään kartalla siitä millainen lopputulos edes on. Joissain kohdissa päätin vain improvisoida kun vuorosanojen kirjoittaminen ylös tuntui liian jäykältä ja pakotetulta. Tämä kaaos jatkui aivan maalisuoralle asti, kun tuli lisättyä asioita aivan viime hetkelläkin mitä ei todellakaan ollut alkuperäisessä käsikirjoituksessa tai suunniteltuna.
Itse päällisin puolin koin, että tämä ”elokuva” ja sen tarina ei olisi edes niin syvällinen. Sen tarkoitus oli olla typerää huumoria ja ns. ”maalaisjunttikaaosta”, mutta yhtä ystävääni kuultuani se tuntui osuvan kohteeseensa yllättävän syvällekin. Onhan siinä totuuden siemen ja varmasti ammentanut alitajuntaisesti omia tuntemuksia niistä mielentiloista mitä on itse joutunut kokemaan.
Vastaanotto on tähän mennessä jo ylittänyt odotukset. Jos nyt kaverit tykkää niin se jo riittää, mutta että katsojat ovat kiittäneet jopa rahallisessa muodossa niin ei voi kuin olla monttu auki häkeltyneenä ja kumartaa.
Harrastan videoiden tekoa puhtaasta palosta tehdä jotain hauskaa vaikka siinä ei olisi mitään järjen hiventä. Se että saan viihdytettyä muita on itselleni tärkeintä, mutta on sitä onneksi itsekin tullut viihdyttyä ja kikateltua editoidessa kolmelta aamuyöstä jollekin typerälle idealle. Kyllähän se raskasta on kuukausia työstää teosta yksin ja lopulta tulee huojentunut fiilis kun video on valmis, mutta se matka on aina ollut se kaikista parhain osuus.
Kiitos Eero Vuorenmaalle laajasta vastauksesta.
Lähde: Eero Vuorenmaan YouTube-kanava
Lue myös: Suomalainen huumorihitti My Summer Car saa talvisen jatko-osan!