Etsi
Samaan tapaan kuin lapset tekevät leikistä riippuen puupalikasta miekan tai vaikka pikkuvauvan, myös WarioWaressa ohjaimen olemus vaihtuu mikropelistä riippuen.
God Hand pysyy tiukasti ja loppuun asti yhden asian pelinä, mikä ei välttämättä ole huono asia, varsinkin kun sen toteutus on vankalla pohjalla.
Pelaajan rooli tuntuu ensituntumalta pelkältä katsojalta.
Vaikka puitteet ovat hienot, ohut ja niin kovin tuttuna etenevä tarina ei jaksa kantaa loppuun asti.
Jos räiskinnännälkää on Gears of Warin jälkeen vielä jäljellä, Lost Planet on Xbox 360:n paras vaihtoehto sen tyydyttämiseen.
Sonic the Hedgehog on yksi Xbox 360:n ala-arvoisimpia esityksiä.
Kerran sivuttain vierivä räiskintä, aina sivuttain vierivä räiskintä.
Jatko-osassa murhataan kaikki, mikä teki Luminesista vielä Tetristäkin suuremman.
Actionloop on viihdyttävä välipalapeli, mutta se ei yllä Tetriksen ja muiden klassikkopulmapelien joukkoon.
Ristiriitaistahan se on, mutta Rayman Raving Rabbids ei ole Mario Party -tyylinen yhteispeli, mutta ei puhtaasti yksinpelikään.
Nyt pelaaja viilettää pitkin alaspäin vierittäviä putkimaisia kenttiä.
Kontrollit ovat sekä pelin vahvuus ja heikkous.
Valtaosa kisoista on edelleen tylsää rata-ajoa.
