Etsi
Fallout 4 VR osoittaa, että isoja, kymmenien tuntien mittaisia virtuaalitodellisuuspelejä on oikeasti mahdollista sekä tehdä että pelata.
Pelkkänä roolipelinä tai tosiaikastrategiana Spellforce 3 olisi keskiverto ja rajoittunut, mutta kokonaisuus on tällä kertaa enemmän kuin osiensa summa.
Steep: Steep: Road to the Olympicsin olympiakuorrute jää ohueksi, mutta tavallisesta poikkeava lähestymistapa ja emopelin hyvät puolet paikkaavat paljon.
Dragon Ball FighterZ ei ole vain hyvä Dragon Ball -peli vaan myös oikein mainio mätkintä.
Megaton Rainfall tarjoaa muutamia hienoja hetkiä mutta muuttuu puurtamiseksi kankean pelattavuuteen ja ontuvan teknisen toteutuksen vuoksi.
Ajaton, pitkä ja rauhallinen toimintaseikkailu Okami hivelee aisteja ja lämmittää sydäntä.
PlayerUnknown’s Battlegrounds on parhaimmillaan huikea mutta turhan usein turhauttava tai karu kokemus. Jotenkin sitä silti vaan tulee pelattua.
Black Mirror on kelpo vanhan liiton seikkailupeli, jonka tekniset lapsukset unohtuvat tiheän tunnelman viedessä mukanaan.
Ruiner on kyberpunkia ja tuplatattiräiskinnän brutaaliutta yhdistävä toimintapeli, joka jää lähinnä genren fanien viihdykkeeksi.
Isometrinen ajokaahailu Pako 2 viihdyttää, naurattaa ja raivostuttaa.
"Tappava Falloutin ja Skyrimin yhdistelmä, jossa jokainen onnistuminen on suuri voitto."
Taitavammalla modernisoinnilla Outcastista olisi voinut saada kiinnostavan uusintajulkaisun, mutta tällaisenaan se lähinnä hämmentää ja ärsyttää.
Eikö Doomista irronnut mitään parempaa VR-kokemusta kuin ampumaratapeli, jollaisia on tarjolla jo lukemattomasti?
