Keskiyön kutsu
Suurpahis Xal’atathin hyökkäys Azerothiin jatkuu uudessa World of Warcraft -laajennuksessa, joka jatkaa The Worldsoul Sagan tarinaa eteenpäin. Viime laajennus päättyi siihen, kun antagonisti sai juoniteltua pelaajat tappamaan mestarinsa puolestaan ja on näin ollen nyt voimakkaampi kuin koskaan aikaisemmin.
Siinä missä The War Within vei tapahtumat maanalaisiin luolastoihin, tapahtuu Midnight pääosin maankamaralla. Mukana on monia tuttuja tapahtumapaikkoja, kuten Eversongin metsä, joka on viimein uusittu ja jossa vietetään paljonkin aikaa. Laajennus tuo tietenkin mukanaan myös muutamia uusia alueita, kuten Zul’Amanin, jossa amani-peikot asustavat, sekä Harandar, jossa taas vaikuttavat haranir-kansalaiset.
Uudet alueet ovat mielenkiintoisia ja sisältörikkaita, ottaen huomattavaa etumatkaa vanhoihin karttoihin. On tietysti epäreilua lähteä vertailemaan suoraan, sillä pelissä on yli kahdenkymmenen vuoden edestä sisältöä, mutta kyllähän erot modernin ja vanhan välillä oikeasti huomaa.
Kuten muistaakseni totesin aikaisemman lisäosan arviossani, pidän siitä, kuinka arkista puuhastelu WoW:in maailmassa on suurienkin kriisien keskellä. Mahdollinen maailmanloppu häämöttää edessä, mutta pelaaja on silti hakemassa jotain kukkasia diivailevalle haltijalle. Sellaisia tehtäviä on jälleen vino pino ja ne ovat laajennuksen parasta antia ja maailmanrakennusta parhaimmillaan.
Päätarinassa ollaan selkeässä välipisteessä, jossa ei oikein uskalleta lähteä tekemään isoja käänteitä. Suurimmat paljastukset liittyvät suoraan pääpahis Xal’atathiin ja ovat hyvin tervetulleita tiedonjyväsiä. Valtaosa ajasta käytetään kuitenkin uusiin hahmoihin tutustuessa ja valmistautuessa matkaan kohti Voidstormia.
Uudet hahmot tulevat varmasti olemaan suuremmassa osassa tulevissa tarinapätkissä, joita on määrä ilmestyä kausittain, sekä tietysti saagan viimeisessä laajennuksessa, joka nähtäneen parin vuoden päästä. Siellä matkaan taitaa saapua mukaan myös muutamia vanhoja tuttuja, joista ei ole hetkeen kuultu.
Tie kohti suurta lopputaistoa ja tyhjiöaluetta on tietysti pullollaan tavanomaisten tehtävien lisäksi myös viime laajennuksessa mukaan tulleita näppärän kokoisia delve-luolastoja sekä perinteikkäämpiä dungeoneja, jotka voi nekin nykyään pelata yksinään tietokoneavusteisesti. Pidän todella delveistä ja niiden ympärille rakennetuista pienemmistä sivutarinoista. Lisäksi oman delve-avustajan kehittäminen on aika palkitsevan tuntuista puuhaa.
Peliin on muuten viimein lisätty monen toivoma housing-ominaisuus, joka lisää peliin entistä enemmän roolipelielementtejä. Pelaajat pääsevät ostamaan oman tontin ja koristelemaan sitä oman makunsa mukaan. En itse oikein välitä rakentelusta tai kodin sisutamisesta, mutta uskon sen tuovan monille paljon lisäsyvyyttä peliin. Uusia esineitä saa tasaiseen tahtiin kampanjassa edetessään.
Jos jostain laajennuksen osa-alueesta haluaisi nipottaa, niin ehkä siitä, miten Horden ja Alliancen väliset erot tuntuvat olevan tätä nykyä marginaalisia. Nykyään tuntuu siltä, että noiden kahden välillä valitseminen on lähinnä roolipelaamisvalinta, eikä niinkään sisältöön vaikuttava päätös. Nytkin Alliance-paladin oli sataprosenttisen tervetullut Silvermoonin kaupunkiin, jossa ei aiemmin sellaisia hyvällä katsottu. Tarinakin tuntuu usein kertovan lähinnä sankareista, vaikka ns. ”pahiksetkin” kaipaisivat silloin tällöin huomiota.
Midnight on joka tapauksessa oikein mainio laajennus ja vaikka sen tarinallinen anti onkin hieman paikallaan junnaava, ovat sen parissa vietetyt hetket kuitenkin pomminvarmaa viihdettä. Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä Xal’atath juonitteleekaan viimeiseen laajennukseen.
