Kävelen aavemaisilla kaduilla etsien avainta hotellin takahuoneen oveen. Omistaja on kuulemma käymässä kyläkaupalla, mutta tie sinne on kaikkea muuta kuin helppo. Huomaankin pian kyykkiväni viemärintapaisilla sivupoluilla, joita pitkin kaupalle pitäisi päästä. Ja niinhän sinne pääseekin, mutta kukaan tuskin osaa odottaa sitä, mitä kaupalla on todella käynnissä.
Astun sisään kauppaan ja huomaan pian, etten ole yksin. Aivan kuin maassa levännyt ruumis olisi juuri herännyt henkiin ja käy nyt kimppuuni, kuin suoraan pahimmista painajaisista. Ja niinhän se tekikin. Onnistun väistämään hirviötä ja pinkomaan pakoon. Ulos päästyäni mielessäni juoksee vain yksi asia: tämä pikkukaupunki on todella pahassa jamassa ja on päivänselvää, ettei paraikaa voimassa oleva myrskyvaroitus ole näiden poloisten suurin ongelma.
Wych Elmin kehittämä ja Team17:n julkaisema Silver Pines on metroidvania-tyylinen selviytymiskauhupeli, joka kertoo sumuiseen pikkukaupunkiin ajautuneesta yksityisetsivästä. Mies on paikalla luonnollisesti työasioissa ja hänen tulisi selvittää, että mitä ihmettä on tapahtunut kateissa olevalle rock-muusikko Eddie Velvetille.
Työhommia haittaa aktiivisesti voimassa oleva myrskyvaroitus, joka on vienyt miltei kaikki kaupungin asukkaat sisätiloihin, sekä mystinen voima, joka tuntuu luovan aina vain uusia hirviöitä hiippailemaan etsivän selän taakse.
Kyseessä on hyvin perinteikäs selviytymiskauhu aina Resident Evil -tyylisistä tavaraluetteloista jatkuvaan lukkojen availuun ja kevyeen pulmailuun, mutta tunnelma ei useimmiten ole aivan yhtä piinaavan pelottava. Silver Pines tuntuu enemmänkin todella synkältä dekkarilta ja vaikka se pääseekin säikäyttämään hetkittäin, on sen parissa ehkä jonkin verran turvallisempi olo.
Veikkaan, että ilmiö johtuu sen kaksiulotteisesta tyylistä. Graafinen ulkoasu on todella vakuuttava ja hieno, mutta peli kulkee käytännössä vain vasemmalle ja oikealle. Takaa-ajonkin aikana suuntia on lähtökohtaisesti vain kaksi, mikä pienentää eksymisen todennäköisyyttä valtavasti ja siten lieventää pelkokerrointa.
Se ei kuitenkaan missään nimessä ole huono asia, sillä seikkailu onnistuu olemaan kutkuttavan jännittävä muilla tapaa. Mistä kaupungin tila johtuu? Mitä ihmettä muusikolle onkaan tapahtunut ja miten ihmeessä tästä edessä häämöttävästä pomotaistelusta tulisi selvitä viidellä luodilla? Todettakoon taistelemisesta vielä sen verran, että aseet kuluvat käytössä ja iskuja on vain kahta erilaista. Ottelut kannattaa siis valita tarkkaan. Luotejakin on tarjolla vain niukasti. Sekin tuo peliin aivan omanlaista jännitystään.
On oikeastaan mukavaa pelata lajityypin klassikoille näin hienosti kumartavaa peliä ilman, että tarvitsee olla jatkuvasti pelko takamuksessa. Kauhu on kuitenkin hyvin subjektiivista ja siinä missä en itse ollut kokemuksen aikana kovin kauhuissani, löytyy pelistä varmasti monelle hyvinkin kuumottavia hetkiä. Vertauskohtana voi hyvin sanoa, etten minä pitänyt esimerkiksi Backrooms-elokuvaa kovin pelottavana, kun jotkut taas saavat siitä jopa painajaisia.
Silver Pinesin perinteikkyyttä korostaa sen rajoitetut tallennuspisteet, jotka ovat muuten toteutettu todella hauskasti. Tallentaminen maksaa yhden dollarin (pelinsisäistä rahaa) ja tapahtuu puhelinkioskilla tiettyyn numeroon soittamalla. Kolikoita jaellaan ainakin pelin ensimetreillä varsin anteliaasti, mutta kuten monet tietävätkin, alkavat tämän genren pelit nopeasti kitsastelemaan. Järjestelmä voinee siis aiheuttaa myöhemmin hieman harmaita hiuksia, mutta ainakin ennakkotestin perusteella se toi lähinnä hymyn huulille.
Näimme testissä vasta murto-osan pelistä ja sen kartasta, mutta lisää on vielä tarjolla runsain määrin. Pikkukaupungilla on varmasti vielä paljon annettavaa, enkä malta odottaa, että pääsen tutkimaan loputkin kolkat ja selvittämään totuuden kamaluuksien takana.
Silver Pines ilmestyy 8. lokakuuta pc:lle ja konsoleille. Mikäli mysteeriin haluaa kuitenkin ottaa jo hieman etumatkaa, on pelin ilmainen kokeiluversio saatavilla nyt Steamista.
