Varas, pidä varas
Olen kuollut Sevenissä enemmän kuin Dark Soulseissa yhteensä. Se on ärsyttävin peli, johon tartuin vuoden 2017 aikana. Pidän siitä silti oikeasti. Onko päässä vikaa?
The Witcher III -tiimistä lähteneiden puolalaiskehittäjien teos on joka suhteessa outolintu. Se on roolipeli, jossa taivaalla roikkuva kamera seuraa mestarivarasta – tai no, varasta ainakin. Perinteisen hiiviskelyohjauksen tilalla on ehtaa Assassin’s Creed -hyppyloikintaa, jota höystetään diablomaisella mättötaistelulla. Rohkea genresekoitus ei ole pelille pelkkä vahvuus.
Antisankari haaveilee isosta murtokeikasta Vetrallin keisarikunnassa, mutta jumalkeisari Drugunilla on muita suunnitelmia. Ökykartanon kassakaapin sisältö paljastuu keisarin leivissä puurtavaksi riivaajademoniksi, ja Terielin palkintona rötöstelystä on lomamatka Pehin vankilasaarelle. Siellä aivoihin sujahtanut pirulainen usuttaa etsimään kadonnutta arkkia.
Kuulostaako fantsulta? Ei aivan. Seven on tieteistarina, jossa arkki on avaruusalus ja tuhansia vuosia sitten haipuneelta kulta-ajalta on jäljellä vain outoja koneita. Aivoihin tungettuja kybersiruja pidetään magiana, ja Blade Runner -hökkelikylissä tutisevaa kansaa pitävät kurissa teknomantikoiden armeijat. Teknodemoneja palvovien kultistien luolia vahtivat hurttien sijasta valvontakamerat. Kiehtovaa!
Seven ei tee mitään tavalla, jota odottaisi. Se on lähellä roolipeliä, mutta Teriel ei kerää kokemusta, vaan kykyjä säätelevät vaihdeltavat ja avoimeen maailmaan ympäriinsä ripotellut taitosirut. Pitääkö mättää sienimutantteja? Valitse taistelusiru ja energiabumerangit. Ovi lukossa? Varassiru tiirikointiparannuksilla kehiin. Kunpa peli vain selittäisi, mistä siruja saa hankittua ja miten ne toimivat, mutta se on kasibittisen armoton.
”Tappava Falloutin ja Skyrimin yhdistelmä, jossa jokainen onnistuminen on suuri voitto.”
Hienous ja huonous ovat pelityylin ja ohjauksen vapaudessa. Joka tilanteeseen on useita lähestymistapoja, mutta ne ovat kaikki usein kammottavan vaikeita. Kiipeily on letkeää, mutta siitä puuttuu hiiviskelypelien normaali tarkkuus. Henki lähtee tiputukseen vähintään kymmenen minuutin välein. Mikään hiippailugenren lainalaisuus ei tunnu pätevän. Alkuaseilla viholliset eivät kuole niskapuukotukseen, ja ärsytettynä ne huutelevat puoli kaupunkia mukaan bileisiin.
Taistelu on vaihtoehto mutta usein hidastettu itsemurha, vaikka vihuja voi esimerkiksi tökkiä katolta alas keihäällä. Taskuvarkaus on tehokasta, mutta kaupungeissa on laumoittain siviilejä, joten joku kyylää varasparkaa koko ajan. Iso avoin maailma tulee nähtyä, sillä pikamatkustus on hengenvaarallista. Metroasemat on hakkeroitava käyttöön tukikohdissa, joissa on vähintään yksi hampaisiin asti aseistettu vaksi jokaista neliömetriä kohti. Ja arvatkaapa, onko game overin jälkeinen lataus hidas vai nopea?
Varastelukin on tuskaa, sillä painorajat ovat melko uskottavia ja ankaria. Parin ylimääräisen aseen lisäksi tavaraa ei jaksa kantaa mukana, ja vaihtohaarniskojen roudaus on turha unelma. Kun kauppiaille yrittää kanittaa arvokkaita lasereita, niillä ei ole käteistä. Kuka väitti, että rikos kannattaa? Lukkoporan ja tiirikoiden tuunauskin vaatii uskomatonta panosta pelin raskaaseen rakentelusysteemiin.
Aivan liian hardcore-henkisten osasten mosaiikki on kuitenkin ihmeen kiehtova, ja minulle Sevenin hienous avautui, kun mokasin pahasti. Eksyin pääjuonta seuratessa aivan liian kauas aloituskaupungin turvasta. Pikamatkustus ei ollut mahdollisuus, joten vietin kaksi iltaa harhaillen epätoivoisesti kohti turvapaikkaa bandiittien, teknozombien ja limamutanttien jahtaamana. Löysin muinaisen jättisotakoneen, jonka ruumista ympäröi nanorobottien tappava järvi. Harhauduin kultistien täyttämän pilvenpiirtäjän raunioihin ja varastin niiltä kolme kertaa aiempaa paremmat varusteet.
Lopulta taitosiruilla ja laatukamalla tuunattu Terielkin muuttui alati kuolevasta raukasta aidoksi kovikseksi, ja harharetken jälkeen alun kömpelö peli oli tiessään. Edessäni näkyi tappava Falloutin ja Skyrimin yhdistelmä, jossa jokainen onnistuminen on suuri voitto. Tuskasta huolimatta ja sen takia Seven tuulettaa hiiviskelygenrestä pölyjä pois.