Tervetuloa kotiin

Vuonna 2003 julkaistu Black Mirror on tuttu nimi monille seikkailupelien ystäville, vaikka harva lienee koskaan pelannut teosta tai sen kahta jatko-osaa. Voidaankin siis pitää jonkin tason kulttuuritekona sitä, että pelisarja käynnistetään kertaheitolla uudestaan armon vuonna 2017.

Uuden versioinnin taustalla on muun muassa The Book of Unwritten Tales -sarjasta tuttu King Art Games, joka on yksi ansioituneimmista eurooppalaisista pelistudioista lajityypin saralla. Black Mirror on myös tervetullut kulttuuritapaus konsolirintamalla, sillä hintansa väärtejä seikkailupelejä ei ole liiakseen siunaantunut PS4:lle tai Xbox Onelle.

Pelin tummanpuhuvan ja goottilaisen kauhun kuvaelmaksi kudotun tarinan kalmanvalkeassa valokeilassa patsastelee nuori David Gordon. Mies palaa kirotuksi väitetyn sukunsa omistamaan linnaan isänsä itsemurhan jälkeen setvimään perintösotkuja, mutta ei aikaakaan, kun linnassa alkaa tapahtua kummia. Davidia alkavat piinata aavemaiset näyt lähes heti kynnyksen ylityttyä, ja aavemaiset kohtaamiset saavat nuorukaisen pelkäämään mielenterveytensä puolesta.

20-luvun Skotlantiin sijoittuva Black Mirror edustaa edeltäjiensä tapaan klassista osoita ja klikkaa -koulukunnan pelisuunnittelua, vaikka ohjaus onkin tehty peliohjaimelle hiiren sijaan. Suurin osa pulmista pyörii joko esineiden hyödyntämisen tai moniosaisten aivopähkinöiden ympärillä. Vaikka peli ei ole erityisen vaikea, toisinaan sai jo kaivaa kynän ja paperia esille ratkontatyötä siivittämään. Se jos mikä on hyvän logiikkapulman tunnusmerkki.

”Yhtä tunnelmallisia seikkailupelejä löytyy harvakseltaan – varsinkin nykyään.”

Vaikka Black Mirror ei ole visuaalisesti erityisen mieleenpainuva, etenkin upean aavemainen äänimaailma syventää pelin selkäpiitä kutittelevaa tunnelmakartastoa tehokkaasti. Kuuloaisti pääsee muutenkin hellittäväksi, sillä kokonaisuuden ehdoton kruunu on oivallinen ääninäyttely. Näin vahvasti dialogiin luottava teos elää ja kuolee näyttelijäkatraansa varassa, eikä kaarti petä.

Oikeastaan ainoa merkittävästi lopputuloksen nautinnollisuutta kaihertava suunnitteluratkaisu ovat satunnaiset äkkikuolemat, jotka eivät sovi lainkaan pelin muutoin melko verkkaiseen tempoon. Davidin kaulan ympärille kiristyvän köyden vetoapuna on kutkuttava käsikirjoitus ja synkeän jylhä goottilaismiljöö, mutta yhtäkkiseltään pelaajan latausruutuun monottavat äkkilitsarit ovat typerä tapa yrittää kiertää jännitettä kireämmälle. Kuoleman vaaraa ei myöskään voi ennakoida, joten samoja kohtauksia saattaa joutua nuohoamaan useampaan otteeseen.

Pelin arvosteluversio oli toisinaan teknisesti melkoisen kinkaapeli tapaus. Liitoksistaan repeilevät tekstuurit ja ajoittain sekoilevat valoefektit ovat siedettäviä lapsuksia, mutta valitettavasti peliin on myös etsiytynyt liuta pahalaatuisia bugeja, jotka saattavat esimerkiksi jäädyttää hahmot tyystin paikalleen ja pakottaa käynnistämään pelin uudestaan.

Teknisistä kömmähdyksistään huolimatta Black Mirror on virkistävän pikantti tuulahdus klassista pelisuunnittelua, joka nojaa vahvaan kerrontaan. Salaperäisyyden verhon raottaminen hiljalleen on kutkuttavaa puuhaa, ja Black Mirror pitää tehokkaasti otteessaan joka käänteessä. Yhtä tunnelmallisia seikkailupelejä löytyy harvakseltaan – varsinkin nykyään.

8/10
KehittäjäKing Art Games
JulkaisijaTHQ Nordic
PeligenretSeikkailu
Pegi-ikärajatK-18
Pegi-merkinnätVäkivalta
Lisää luettavaa