Etsi
Far Cry 5:stä nauttii eniten kaverin kanssa, mutta yksin eteneminen tuntuu helposti arkiselta ahertamiselta.
Diten maailma muistuttaa itse Metal Gear Survivea paljon: edellisten osien raunioissa koetetaan rakentaa jotain uutta, mutta tie on kovin kivinen.
Genren perinteisiin nojaava japanilaisroolipeli Lost Sphear ei edes yritä nousta Chrono Triggerin kaltaisten esikuviensa tasolle.
Sparc yhdistää hienosti Tron-elokuvien tyylistä virtuaaliurheilua ja kuntoilua, mutta hieman liian yksinkertaistettu pelattavuus ja peliseuran vähyys lannistavat lupaavan alun jälkeen.
Cthulhu-roolipeliä ja Lovecraft-videopelejä paljon pelanneelle Tesla tuntui kuin olisin avannut tutun kirjan, jonka sisälle oli piilotettu yllättäviä ja uusia käänteitä.
Fe on sympaattisen satumainen tasoloikka, jonka pelillinen punainen lanka on hailakkaa sorttia.
Purrfect Datea ei pidä erehtyä luulemaan pelkäksi kevyeksi vitsipeliksi, vaikka alku antaisi niin olettaa.
Lyhykäisyydestään huolimatta Past Cure on kuin päättymätön painajainen, joka ei tunnu loppuvan vaikka kuinka rukoilisi.
Kingdom Come: Deliverance sisältää liikaa ongelmia ja huonoja ratkaisuja, jotta sen hyvistä puolista voisi kamalasti nauttia.
Square on aiemminkin julkaissut huonoja uusintaversioita peleistään, mutta Secret of Mana näytti ennakkoon paremmalta. Mitä ihmettä on oikein tapahtunut?
Final Fantasy XV: Windows Edition on erinomainen pc-versio mainiosta pelistä. Jos keväällä on tekemisestä pulaa, tässä on ratkaisu.
Life is Strange: Before the Storm unohtaa omat vahvuutensa viime metreillä.
Battle Brothers on usein turhankin armoton ja vaikea, mutta sen kestää, kun palkintona on hienoja hetkiä ja tarinoita harmituksen vastapainoksi.
