Etsi
Assassin’s Creed Rogue viihdyttää poikkeavalla näkökulmallaan, mutta ei kuitenkaan kannattele peliä täysillä loppuun saakka.
Far Cry 4 tuntuu kovin tutulta sarjan edellisosan pelanneista, mutta toisaalta tuttu kaava viihdyttää ja toimii edelleen erittäin hyvin.
Housemarquen esoteerinen ja haastava tasoloikka ihastuttaa ja vihastuttaa tehokkaasti myös pc:llä.
Toistosta huolimatta Child of Light on kaunis satu.
Pelinä turhan simppeli Valiant Hearts on myös mieleenpainuva ja taiteellisesti upea teos.
Watch Dogs on viihdyttävä kokonaisuus, jossa hyvä tarina kohtaa toimivan pelimekaniikan. Lopputuloksena on elinvoimainen maailma, jossa lähes mikä tahansa on mahdollista.
Käsien ja ohjaimen kaunis fuusio.
Kevyeksi ajanvietteeksi kelpaava rakentelutoimintarope, josta ei ole pakko maksaa mitään.
The Stick of Truth on harvinainen lisenssipeli: se tajuaa esikuvansa, kunnioittaa sitä ja tuntuu siltä, mutta myös parantaa sitä pelillisillä elementeillään.
Trials Frontier on selkeästi suunnattu eri yleisölle kuin isoveljensä, mutta perusmekaniikka jaksaa viihdyttää edelleen.
Assassin’s Creed Liberation HD:ssa olisi hyvät ainekset täysiveriseen seikkailuun, mutta toteutus ei ihan riitä nautinnolliseen pelikokemukseen.
Tämä olisi voinut olla kovaa valuuttaa vuonna 1996. Valitettavasti pelaajat ja pelit ovat muuttuneet sittemmin, eikä wanha ole enää automaattisesti hyvä juttu.
niin kökköä tavaraa, että Assassin's Creed IV: Black Flag tuntuu vertailussa entistäkin paremmalta.
