Etsi
Mikromaksut ovat ihan validi tapa rahoittaa pelejä, mutta niiden ei koskaan pitäisi olla suunniteltu ärsyttämään. Nyt tuloksena on peli, joka lässähtää.
Äärimmäisen omaperäinen ja erikoinen peli ei varmastikaan miellytä kaikkia, mutta peliin hurahtaneet muistelevat sitä lämmöllä vielä vuosikausien kuluttua.
Digitaalista heroiinia.
Rogue Legacy yrittää paljon, ja vaikka se ei aina ihan onnistukaan, pääasiassa kyllä. Hauska ja tuoreen oloinen retropeli!
Neverwinter hukkaa potentiaalinsa ja hyvät ideansa aivan liian vanhanaikaiseen ja puuduttavaan pelisuunnitteluun. Kaivattaisiin suuria uudistuksia, jotta pelistä tulisi pelaamisen arvoinen.
XCOMin iOS-versio ei voisi olla paljon parempi: sama sisältö kuin muillakin alustoilla ja vielä hyvä mobiiliohjauskin.
Erinomaisen kiehtova ja mukaansatempaava sotastrategia, johon aloittelijakin pääsee mukaan, mutta josta kovinkin jätkä saa haastetta kuukausiksi.
Fuse on karu pettymys. Ei sen takia, että se olisi huono peli, vaan koska siitä puuttuu kaikki se charmi ja viehätys, jota Insomniacin pelit yleensä pursuavat.
Jos pitää yhtään spagettilänkkäreistä tai kekseliäästä tarinankerronnasta, Call of Juarez: Gunslinger on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.
Peli on omimmillaan tien päällä. Lyhyet tehtävät sujuvat mainiosti vaikka bussissa, ja toistokaan ei syö miestä, kun pelisessiot pysyvät lyhyinä.
Retroilu on jees, kunhan sen tekee oikein. Shootmaniassa on potentiaalia, mutta tuntuu siltä kuin operaatio pelkistys olisi mennyt pari askelta liian pitkälle ja jättänyt jälkeensä vain torson.
World of Tanks on huikea menestys, muttei kaikkein aloittelijaystävällisin peli. Virtuaalisten tankkisotien varsinaisen veteraanin Miikka Lehtosen muhkealla oppaalla pääsee märkäkorvaisinkin tankkikuski helposti sisälle pelin alkeisiin.
Blizzard teki sen taas: äärimmäisen viimeistelty ja pelattava peli, joka ei vain vetoa lajityypin ystäviin vaan myös tekee monista sellaisia. Vaikka Wings of Liberty olikin mielestäni parempi, ero on hiuksenhieno.
