Uneton Seattlessa
Vuosisatoja maailman ympäri reissannut Nomad-vampyyri herää nykypäivän Seattlesta, eikä oikeastaan tiedä, miten on sinne joutunut. Jo valmiiksi hämärää tilannetta sekoittaa samaiseen pääkoppaan tupsahtanut paikallinen etsivä Fabien, jota kiinnostaisi kovasti tietää, miten hän on kuollut ja miten ihmeessä hän on jumissa Phyreksi itseään kutsuvan muinaisen päässä. Saadakseen vastauksia, tulee Phyren ja Fabienin tehdä tuttavuutta paikallisten vampyyrien kanssa ja selvittää suuri salaliitto, joka meinaa kaataa koko paikallisen vampyyrihierarkian.
Pitkän ja kivisen kehityskaaren käynyt Vampire: The Masquerade – Bloodlines 2 on jatkoa kaksituhattaluvun alussa vakuuttaneelle kulttiklassikolle. Suunta on kuitenkin vaihtunut matkan varrella hieman toisaalle ja lopputulos on lähempänä Dishonoredia ja Ghostwire: Tokyota, kuin alkuperäistä teosta.
Vapautta puuhastella löytyy edelleen jonkin verran, mutta sivutehtävät toistavat pitkälti samoja kaavoja. Äärimmäisen vampyyrisimulaation sijaan kehittäjät ovat panostaneet päätarinaan, joka on todella herkullinen ja ehdottomasti pelin vahvin puoli.
Keskusteluvetoinen tarinankerronta nojaa pelaajan päätöksiin ja ihmissuhteisiin, joihin voi tietysti vaikuttaa omilla valinnoillaan. Hahmokaarti on täynnä muistettavia, rakastettavia ja ärsyttäviä hahmoja, joiden kanssa keskusteleminen tuo hahmoihin upeaa syvyyttä. Taustalla oleva valtava mysteeri on oikeasti kutkuttava ja juonenkäänteitä että harhautuksia sisältävä tarinankaari vakuuttaa ja pistää miettimään.
Kun päässä on toinenkin ääni, on tarinankerrontakin jaettu kahteen osaan. Kun Phyre nauttii kauneusunista pitkän yön jälkeen, on Fabienin vuoro nousta esiin. Fabienin osuudet sijoittuvat historiaan ja avaavat palasia, jotka loksahtavat sulavasti päätarinan kanssa paikalleen. Entisen etsivän osuudet ovat hetkittäin kuitenkin turhan puuduttavia ja pitkiä, vaikka lopputulemat aina palkitsevatkin.
Avoimesta maailmasta löytyy kolmea eri keräiltävää, joista jokainen liittyy omaan jatkuvaan sivutehtäväänsä. Seattlen katoilla juoksentelee anarkistivampyyreja, joita pääsee pistelemään kylmäksi oman makunsa mukaan. Jokaisella vampyyriarkkityypillä on omat kykynsä, jotka avautuvat jo pelin alussa, mutta omaa taitosettiään pääsee mukauttamaan matkan varrella muidenkin klaanien ominaisuuksilla.
Taistelu on itsessään aika yksinkertaista ja koostuu lyönneistä ja potkuista, jotka tapahtuvat kaikki samasta napista. Erikoiskykyjä pääsee käyttämään veripisteillä, joita saa imaistua heikoksi nuijituista vastustajista. Taistelu on hieman kankeaa, mutta hoitaa asiansa. Kykyjä käyttämällä taistelusta saa helposti mielenkiintoisempaa, mutta loppua kohden nekin puolet alkavat olla nähtyjä.
Noin kaksikymmentä tuntia kestävä kampanja tarjoilee herkullisen tarinakokemuksen, joka saa vampyyreista tai isommasta World of Darkness -universumista kiinnostuneet pelaajat varmasti kylläiseksi. Vaikka pelilliset puolet eivät olekaan maailmaa mullistavia, jättää kokemus tyytyväiseksi. On itse asiassa jopa melkoinen saavutus, että tällaisen kehityshistorian omaava peli on näin tiivis paketti.
