Distant Worlds 2 -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden toukokuun numerossa 233. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Galaktinen imperiumi idle-roolipelien hengessä
4X-avaruusstrategiapelien genre on lähes yhtä vanha kuin tietokonepelaaminen yleensä. Genren suurimpien ikivihreiden ja yhä kukoistavien megapelien joukkoon mahtuu silti yhä uusia tulokkaita, joilla on välillä jotain uuttakin tarjottavaa avaruusimperiumien rakentajille.
Distant Worlds 2 yllättää ratkaisuillaan, jotka tohtivat olla jotain aivan omanlaistaan. Se on valtavan massiivinen galaksisimulaatio, jota voi pelata melkein kuin idle-roolipelien strategiakloonina.
Peli on rakennettu tekoälyapurien ympärille. Ne huolehtivat lähtökohtaisesti koko valtakunnan pyörittämisestä aina yksittäisten planeettojen hallinnoinnista diplomatiaan, alusten ja laivastojen komentamiseen sekä sodankäyntiin. Pelaaja vain vetelee suuret linjat ja nyökyttelee ylhäisesti: tehkää näin ja noin mutta ei missään nimessä tuota. Sitten vain annetaan ajan kulua ja hämmästellään. Missä rahtialustemme kimppuun on käyty, ja siis mikä Hevosenpäänsumun takaosassa sijaitseva siirtokuntamme on hyökkäyksen kohteena?
Neuvonantajien ja apurien kaikenkattavuuteen on syynsä. Galakseihin voi kuulua jopa kaksituhatta tähteä. Jokaisella voi olla roppakaupalla planeettoja, kuita ja asteroidivyöhykkeitä sekä koko liuta oman ja muiden rotujen asutuksia avaruusasemineen ja -telakoineen. Sotalaivastojen ja kauppa-alusten lisäksi taivaankappaleiden väliä matkaa myös rahtialuksia ja siviilipurtiloita, jopa tähtienvälisiä huvipursia.
Taivailla on siten valtavasti liikennettä. Kun siihen yhdistää imperiumin päivittäishallinnon, resurssienhallinnan, teknologian ja sitä kautta uusien alusluokkien kehittämisen ja vanhojen päivittämisen, ilman avustajia pelaaja olisi datamuurahaispesässä istuessaan pahassa tieto- ja näpertelyähkyssä. Avustajat ovat erityisen käteviä diplomatiassa. Pelaaja päättää suhtautumisen eri valtakuntiin ja itsenäisiin sirpalevaltioihin, minkä jälkeen näennäisen pinnalliset päätökset kanavoituvat alaspäin koko valtakunnan suunnitelmatalouteen, alkuresurssien jalostamiseen ja käyttöön sekä kaupankäyntiin ja laivastoministerin pyyntöihin tämän visioimien offensiivien toteuttamiseksi.
Ei näpertäminen kiellettyäkään ole, mutta ilman avustajia Distant Worlds 2:een on helppo eksyä ja kadota. Se tosin onnistuu muutenkin, sillä pelin suurin ongelma on sekava tähtikartta, jonka uumenista on vaikea löytää kaipaamiaan laivastoja ja asioita. Myös käyttöliittymässä riittää sivuja ja alalehtiä, ja laivastojen komentaminen käsipelillä on hetkittäin jopa turhauttavaa.
Riittää pelaajallekin puuhasteltavaa. Tärkeimmät päätökset ja tieteellisen tutkimuksen luomat raamit valtakunnan tulevaisuudesta ovat aina tämän vastuulla. Varsinaiseen ytimeen pääsee kuitenkin vasta ajan kanssa, kun pelin hienovaraisimmat ja ainutlaatuisimmat salat avautuvat. Alusten suunnittelu mahdollistaa villejäkin ratkaisuja, ja diplomatian, vakoojajärjestelmän ja logistiikan syvyyksistä löytyy hyvinkin uniikkeja mahdollisuuksia taktikointiin, kuten kaksoisagentteja, vihollisen selustassa suoritettavia laivastojen tankkausoperaatioita ja häivevakoilualuksia.
Distant Worlds 2 sisältää kaikki tutut 4X-pelin elementit mutta tavallisesta poikkeavalla tavalla. Tätä ei pelata Master of Orionin tai Stellariksen opeilla, vaan tähtien haltuunottoon tarvitaan valmiutta aivan uudenlaiseen strategiointiin. Eikä se väärin ole, sillä tämä todistaa, kuinka genreä voidaan yhä uudistaa tai ainakin tuoda siihen jotain uutta, erilaista ja kenties outoakin. Uudenlainen lähestymistapa vaatii kuitenkin aikaa, paneutumista ja pelin erikoisuuksien hoksaamista.