Terävämpää viiltelyä

Kirjoitin vuonna 2015 Supermassive Gamesin debyyttipelistä näin: ”Until Dawn on leffaksi tahtovien konsolipelien uusi mittatikku.” Hurjaa, että sama pätee vielä yhdeksän vuotta myöhemminkin. Samanlaisia elokuvapelejä takoo lähinnä Supermassive itse, mutta PS4-suuruus Until Dawn seisoo edelleen niistä ylväimmin. Tarinan tenhosta kertoo sekin, että pelistä on sovitettu oikea kauhuleffa, jonka kuvaukset päättyivät äskettäin.

Juonipaljastukset vältellen voin kertoa, että Until Dawn on äärimmäisen genretietoinen tarina Blackwood-vuoren tappomökille lähteneistä teineistä. Sen henkisinä esikuvina voi pitää Scream-leffoja. Niissä kässäröijät huijaavat kauhun kliseillä ja odotuksilla päähenkilöitä, kun taas Until Dawnissa uhreina ovat pelaajat. Tarina sekoittaa kauhun alalajeja ja sisältää kolmen rainan edestä säikyttelyä, joten uhan luonnetta arvuutellaan loppumetreille asti. Ruudulle vilahtelee vihjauksia slasheriin, sarjamurhaajiin, kirouksiin sekä kummituskauhuun, ja taukkiteinit tarttuvat jopa spiritismilautaan. Valinnat ja reaktiopelit määrittävät, kuka selviää hengissä aamuun.

Supermassiven entisiä työntekijöitä työllistävä Ballistic Moon on tehnyt teinipainajaisesta nyt Until Dawniksi ristityn uusintaversion, joka ei ole saanut edes Remaster-lisänimeä. Vanhoille pelaajille kynnys vuorelle palaamiseen on taatusti hinta, sillä muiden Sony-remasterien tapaan pelillä ei ole päivitysalennusta, jolla vanhan omistaja saisi sen kympillä tai kahdella. Uutudesta saa pulittaa 70 euroa julkaisuhetkellä, kun PS4:n näteimpiin peleihin kuuluva alkuperäinen on Sonyn kaupassa 50 euroa halvempi. Mitä niillä kympeillä saa?

Grafiikka on uusittu, mutta kuten sanottu, PS4-versio oli jo todella nätti tapaus. PS5-malli on paljon skarpimpi, ja parannuksia on erityisesti valaistuksessa. Se näkyy esimerkiksi materiaaleissa, oli kyse sitten nahkatakkien kiillosta tai hiusten pinnoitteista. Alkuperäisen pelin värimaailma oli todella sinimusta, mutta nyt tarjolla on enemmän kontrastia. Kymmeneen lukuun jaetun pelin ensimmäinen kohtaus on nyt valaistu ilta-auringolla, joten ensimmäisen tunnin tunnelma on odottavampi ja pohjustavampi.

Uusi Until Dawn on millä tahansa mittapuulla ja alkuperäiseen teokseen verrattuna nätti peli. Osa kasvoanimaatiosta on jostain syystä kuitenkin merkittävästi heikompaa. Kun tämä yhdistyy ajoittain uuteen, fotorealistisempaan PS5-naamaan, pelaaja on syvällä outolaakson väreissä. Ongelma on toki enemmän satunnainen kuin jatkuva.

Vapaasti tutkittavissa kohtauksissa kamera kulkee nyt pelaajahahmon olan takana, kun alkuperäisessä käytettiin kohtauksiin kiinteästi aseteltuja kamerakulmia. Pidän tästä enemmän, mutta taas maksetaan hintaa uuden ja vanhan yhdistämisestä. Ohjaus tuntuu kankealta, mitä ei mieltänyt samalla tavalla vanhan kameran kanssa.

Sisällön puolesta peli on liki identtinen, joten erot havaitsee nopeasti. Tarinan pohjustava alkukohtaus on parempi ja pidennetty. Yksi nuorista voi saada valinnoista riippuen uuden, vaihtoehtoisen kohtalon. Yhdelle hahmoista on myös tarjolla vuosia myöhemmin tapahtuva epilogikohtaus. Valitettavasti loppukaneetti tuntuu irrralliselta, mutta ehkä se pohjustaa elokuvaa tai jatko-osapeliä. Ääniraitaakin on uusittu, mutta uuden tai vanhan musiikin puoleen kallistuminen on puhdas makuasia. Massiivinen parannus nähdään esteettömyystoimintojen määrässä.

Remasterointi muistutti tehokkaasti, että Until Dawn on minulle kauhupelien ja -leffojen fanina genren kärkeä. Se on läpeensä viihdyttävä ja hilpeä paketti, jonka hahmot ovat yllättävän mieleenpainuvia. Mutta suosittelisinko ostoa niille, joilla on hyllyssä alkuperäinen? En ainakaan täyteen hintaan. Parannukset ovat joko pieniä tai silkkaa pintakiiltoa. Elokuvana tämä olisi nostalgisen sumeasta DVD:stä värikorjattu blu-ray. Mutta jos peli ei ole ennalta tuttu, alla olevan arvosanan voi nähdä helposti yhdeksikkönä.

Janne Pyykkönen

Osta peli VPD:ltä!

Tilaa Pelaaja-lehden tulevat numerot täältä!
Tutustu Pelaajan arvosteluarkistoon täältä.

7/10
KehittäjäBallistic Moon
PeligenretKauhu, Seikkailu
Pegi-ikärajat18