Retrostelussa Shadow Warrior – miten pitkälle rasismi ja väkivalta riittävät?

Miikka Lehtonen nappasi tämänkertaiseen retrostelukäsittelyynsä Shadow Warriorin.

6.2.2021 09:12

Shadow Warrior

1990-luvun perspektiivistä 3D Realmsin Duke Nukem 3D:n pitkäikäisin perintö oli sen pelimoottori. Aikanaan vallankumouksellisella Build Engine -moottorilla tehtailtiin Duken jälkeen useita muitakin räiskintäpelejä, luonnollisesti vaihtelevin tuloksin.

Eräs eniten huomiota keränneistä oli vuonna 1997 ilmestynyt Shadow Warrior, eikä huomio valitettavasti ollut puhtaasti positiivista.

Shadow Warriorin kehityksestä vastasi suurelta osin sama tiimi, joka oli aiemmin kehittänyt myös Duke Nukem 3D:n. Pääosassa nähtävän Lo Wangin hahmon kehitti itse George Broussard, joka tunnetaan myös Duke Nukemin isänä. Yhtäläisyydet on helppo uskoa, sillä Shadow Warrior pyrkii esiintymään edukseen samoilla elementeillä kuin Duke Nukemkin: se on äärimmäisen väkivaltainen ja kyseenalaisella huumorilla varustettu räiskintäpeli.

Retrostelussa Shadow Warrior – miten pitkälle rasismi ja väkivalta riittävät?

Siinä missä Duke Nukemin tapauksessa huono huumori oli enimmäkseen pissa- ja kakkahuumoria ronskilla seksismillä varustettuna, Shadow Warrior nojaa hieman toiseen suuntaan flirttailemalla aika avoimesti rasistisen huumorin kanssa. Jos sitä ei jo aasialaisen soturimme nimestä, ”Lo Wang”, aavistanut, Shadow Warrior on täynnä ”ah, me so solly” -tason läppää. Lo Wang kuulostaa 1950-luvun aasialaiselta stereotyypiltä, joka sitten tykittää suustaan huonoja vitsejä ja viittauksia 90-luvun puolivälin pop-kulttuuriin.

En toki yritä väittää, että Broussard ja kumppanit pelin kehittämisen välissä pitivät ku klux klan -henkisiä rasistikekkereitä takapihallaan, mutta Shadow Warrior edustaa hämmentävän huonoa makua. Se sekoittaa surutta Kiinan ja Japanin keskenään (Lo Wang on kiinalainen ”ninja”), nojaa muinaisiin rasistisiin stereotyyppeihin ja vitseihin, pudottelee lisämausteeksi mukaan hieman alastomia anime-hahmoja ja kuorruttaa koko kakun pelihistorian huonoimmalla ”komedia-räpillä”. Ja kyllä, muistan Donkey Kong Rapin.

Jos onnistuu pääsemään ylitse pelin kehnosta huumorista ja asenneongelmasta, jääkö jäljelle mitään pelaamisen arvoista? Mmm. Hankala kysymys. Nostan 3D Realmsille hattua siitä, että tiimi on selvästi oppinut lisää kikkoja Duke Nukem 3D:n jälkeen ja hyödyntää oppimaansa Shadow Warriorissa. Se sisältää ajettavia ajoneuvoja, konekivääripesäkkeitä ja muuta vuonna 1997 oikeasti vallankumouksellista kamaa.

Retrostelussa Shadow Warrior – miten pitkälle rasismi ja väkivalta riittävät?

Hyvä pelimoottori ei kuitenkaan riitä paikkaamaan huonoa pelisuunnittelua. Shadow Warriorin kentät ovat sekavia ja suttuisia sokkeloita, joissa juostaan 10 minuuttia etsimässä avaimia ja niihin sopivia lukkoja. Vaikeustaso on myös hieman turhan korkea, sillä viholliset tykittävät Lo Wangin kumoon alta aikayksikön ja sitten yritetään uudelleen.

Muistan hämärästi, että vuonna 1997 Shadow Warrior jaksoi hymyilyttää typerällä huumorillaan hetken, minkä jälkeen pelasimme LAN-viikonlopuilla sen moninpeliä mutta siihen se sitten jäikin. Shadow Warriorista ei tullut Duke Nukemin kaltaista 1990-luvun pelimaailman jättiläistä, joten oli hieman hämmentävää kun peli herätettiin vuonna 2013 uudelleen henkiin ”uudelleenkuviteltuna” versiona, joka sai vielä jatko-osankin muutamaa vuotta myöhemmin.

Mutta mikäs siinä, jos ei keksi itse mitään hyviä ideoita, niin aina voi kierrättää uudelleen toisten huonoja ideoita. Tervetuloa pelibisnekseen!

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata  retrosteluun.


Lisää luettavaa