Mario is Missing!

Silloin aikanaan kun minä olin nuori, opetuspelit ja tietokoneilla oppiminen olivat ovela temppu. Jos sai vanhemmat uskomaan, että Commodore 64 oli mainio opetusväline, tietokoneen ostaminen oli taas askeleen lähempänä. Kolikon kääntöpuolena joku kiero softakehittäjä keksi sitten tehdä näitä opetuspelejä. joita vanhemmat tietenkin ostivat. Mikäs peli paketista paljastuu? Mario? Jee! …is Missing. Buu!

Jos pakettiin on uskominen, Mario is Missing on kiehtova ja haastava peli, joka opettaa lapsille maantiedettä kuin huomaamatta ja vahingossa heidän pelatessaan videopelejä. Tämä väite on tavallaan tiettyyn pisteeseen saakka totta, sillä Mario is Missing tavallaan opettaa pelaajalleen maantiedettä. Osuvampaa olisi ehkä sanoa, että se opettaa pelaajalleen kourallisen pientä nippelitietoa muutamasta maailman suurkaupungista.

Pelin lennokkaassa taustatarinassa Mario ja Luigi saapuvat tutkimaan Bowserin linnaa, mutta Mario siepataan jo linnan portilta. Luigin tehtäväksi jää pelastaa veljensä kiertämällä pitkin maailmaa vastailemassa triviakysymyksiin nähtävyyksistä. Ei, Lehtonen ei ole vaihtanut Pepsi Maxia hieman väkevämpään janojuomaan, tämä todellakin on Mario is Missingin idea.

Tässä kohtaa voi ehkä jo aavistella, että mainoslauseen väitteet kiehtovasta ja haastavasta pelistä eivät sitten olekaan enää tippaakaan totta.

Mario is Missing on karmea peli. Tarkoituksena on yksi kerrallaan suunnata maailman suurkaupunkeihin, joissa kierot Koopat ovat pöllineet vaikkapa Sikstuksen kappelin katon tai repullisen tiiliä Kiinan muurista. Sitten kierretään pitkin katuja tallomassa Koopat maan rakoon, kunnes kaikki pöllityt esineet on haalittu plakkariin.

Kun esineitä yrittää palauttaa museokohteille, skeptinen prinsessa Peach – joka on selvästi vaihtanut aateliselämän rankkaan työntekoon – vaatii ensin Luigia todistamaan, että kyseessä on aito esine vastaamalla triviakysymyksiin. Kieltämättä logiikka on aukoton. Jos tietää, mikä Taivaallisen rauhan aukion nimi nykyään (vuoden 1993 ”nykyään”) on, hallussa oleva portin lukkokin on varmasti aito.

Mutta entäs se maantieteen opetus? Ei kai peli yritä väittää, että ”Kiinan muuria rakensi yli 300 000 työntekijää” on maantieteen opettamista? Ehkä ei, se osio on tässä: kun pelaaja saapuu uuteen kaupunkiin, hän voi kysellä vastaantulijoilta, missä hän on. Suoran vastauksen sijaan kaupunkilaiset voivat sanoa, että pitäisi ehkä pistää takki päälle, koska olemme saappaan muotoisessa maassa. Sitten arvataan, että kyseessä on Rooma, jolloin voi kutsua Yoshin paikalle ratsukseen, kunhan osaa löytää Rooman kartalta.

Ja siinä se oli. Pitkälti yli 100 euron hintaisen pelin avulla pitkäpinnaiset lapset voivat oppia Rooman olevan kaupunki Italiassa tai vaikkapa Pekingin hyvin karkean sijainnin maailmankartalla. En ole opettaja, mutta väittäisin, että oppisisällön opetuksellinen arvo on sangen vähäistä.

Kaikki ovat varmasti todella yllättyneitä kuullessaan, että Mario is Missing ei ole Nintendon itsensä kehittämä peli. Japanilainen pelijätti lisensoi hahmonsa opetuspeleihin erikoistuneelle The Software Toolworksille, joka vastasi itse pelin kehittämisestä. Myöhemmät historianteokset korostavat, että esimerkiksi Shigeru Miyamoto ei liittynyt kehitysprosessiin mitenkään. Mutta tämä olisi tietenkin ollut selvää jo parin minuutin pelailun jälkeen.

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata  retrosteluun.

Lisää luettavaa