Pohjois-Korea, tuo suljettu valtakunta. Emme täältä ulkoa käsin tiedä maasta paljon muuta kuin että siellä ei oikein kenelläkään taida olla kovin kivaa, kun diktaattori Kim Jong Un kavereineen perseilee koko maata suohon. Mutta silti Pohjois-Korean tempuista ollaan kovin huolissaan, eikä ehkä aiheetta. Maan armeija kun on se yksi paikka, johon niitä vähäisiä rahoja tungetaan.
Voimme kuitenkin videopelien avulla todistaa, että jos Pohjois-Korea päättää aloittaa jotain, hätä ei ole kovin suuri. Voimme lähettää paikalle yhden vihaisen ruotsalaisen pistämään koko maan raunioiksi.
Tämän teorian aukottomasti todistava videopeli on tietenkin Mercenaries: Playground of Destruction, joka on koko olemassaolonsa ajan ollut pienen porukan suunnaton kulttihitti. Koska itsekin kuulun tähän porukkaan, ja koska peli jotenkin hämmentävästi on muka juuri saavuttanut 20. vuoden iän, selitän nyt teillekin, miksi Mercenaries on niin pahuksen hauska peli.
Vuonna 2005 julkaistu Mercenaries oli ilmestyessään hämmentävän vaikuttava avoimen maailman kohelluspeli, jonka kehittäjillä tuntui olleen yksi ohjenuora: riehuminen ja kaaoksen aiheuttaminen Grand Theft Auto III:ssa on hauskaa, joten mitä jos tehtäisiin peli pelkästään siitä? Siis kaaoksesta ja riehumisesta.
Pelaaja ohjastaa yhtä teoriassa kolmesta palkkasoturista, mutta rehellisyyden nimissä kaksi vaihtoehdoista on täysin turhia, koska Mercenariesia kuuluu pelata vain Peter Stormaren tähdittämällä karulla ruotsalaisjampalla. Kun maailman helpoin valinta on tehty, peli voi alkaa, eikä siinäkään taas turhaan aikailla. Pohjois-Korean johtajan poika on seonnut ja kaapannut maassa vallan, uhkaillen nyt muuta maailmaa ydinarsenaalillaan. Ympäröivät valtiot ja YK:n henkinen kansainvälinen järjestö lähettävät paikalle omat joukkonsa, mutta niistä ei ole vastusta korealaisille. Ehei, ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan lain ulkopuolella operoiva palkkasoturi. Palkkiksemme kerää maan yli lentävästä lentokoneesta varusteensa, hyppää lastiruumassa olevan auton rattiin ja ajaa sitten lastausrampista pihalle ilman mitään laskuvarjoja tai muuta turhuuksia, tietenkin laskeutuen täydellisesti ja turvallisesti maan kamaralle. Ei järjellä, ei taidolla, ei työllä, ei tuskalla vaan tuurilla! Tämä mies kuuluu parhaaseen A-ryhmään.
Tämän jälkeen koko Pohjois-Korea onkin sitten pelaajan leikkikenttänä. Pelin runkona on aikanaan uutisten otsikoista repäisty ajatus pahisten korttipakasta. Irakiin ja Afganistaniin hyökänneille jenkkisotilaille jaettiin aikanaan korttipakat, joiden jokaisessa kortissa oli kuva ja hieman informaatiota yhdestä alueella toimivasta sotilasjohtajasta. Ideana oletettavasti oli, että näin korttia lätkivät tyypit oppisivat tunnistamaan Al-Qaedan ja Irakin asevoimien tärkeitä henkilöitä ja osaisivat sitten pitää silmänsä auki, jos nämä tulisivat vastaan.
Mercenariesissa näiden 52 pahiksen vangitseminen, tai näiden ruumiiden valokuvaaminen, on se keskeinen peli-idea. Kaikki pahikset kunkin korttimaan ässiä lukuunottamatta sijaitsevat pelin alusta saakka kartalla tekemässä omia juttujaan, joten teoriassa pelaaja voi jäljittää kaikki vain maailmaa tutkimalla. Mutta jos kaipaa hieman vihjeitä tai parempaa kalustoa, voi myös heittää keikkaa Koreaa miehittäville asevoimille tai kaaoksesta hyötyä hakeville gangstereille.
Tämä kannattaa, sillä pelin alussa käytössä olevalla rynnäkkökiväärillä ja kranaateilla ei kovin paljon pahennusta saa herätettyä, mutta ongelma ei ole suuri. Jos kavereilla ei ole antaa parempaa kalustoa, niin sitä voi varastaa käyttöönsä juuri niin paljon kuin haluaa. Tarjolla on valtava valikoima erilaista sotilaskalustoa jeepeistä helikoptereihin ja panssarivaunuihin, ja pelkästään niiden kanssa riehuminen ilman sen suurempia tavoitteita on aivan älyttömän hauskaa puuhaa. Hypätään vaikka panssarivaunun puikkoihin, suunnataan nokka kohti lähintä pohjois-korealaisten miehittämää aluetta ja sitten annetaan palaa. Jokainen tuhottu vihollisajoneuvo kilauttaa rahaa pelaajan tilille, ja tällä rahalla voi sitten tilailla vaikka tykistökeskityksiä tai ilmahyökkäyksiä milloin minkäkin tarjoajan valikoimista. Tämä oli juuri se tyyli, jolla itse pelasin veljeni kanssa aikanaan Mercenariesia, ja hauskaa oli.
Vaan miten on nyt, 20 vuotta myöhemmin? Vieläkö Mercenaries toimii? Hämmentävän hyvin, itse asiassa! Okei, koska kyse on antiikkisesta PlayStation 2 –pelistä, tekniikka jättää välillä toivomisen varaa. Kehitystiimi halusi, että pelin maailma on todella suuri ja avoin, joten se maailma on sitten myös hieman tyhjä ja karu. Sisältöä kyllä on mukavan paljon, mutta maailman geometria on todella yksinkertainen ja runsas sumu pitää näköetäisyyden lyhyenä.
Pelin ajoittainen karu luonne tuottaa myös runsaasti lisähupia. Fysiikkamoottori toimii hyvin eriskummallisesti, mikä välillä turhauttaa kun vaikka vauhdilla jyräävä panssarivaunu pysähtyy johonkin hiton lyhtypylvääseen. Mutta toisaalta kun ampuu vaikka singolla korealaista jeeppiä, joka ei osuman voimasta suinkaan räjähdä, vaan lentää villisti voltteja kerien korkeuksiin miehistön istuessa rauhallisesti kyydissä… Kyllä se vain on hauskaa. Se nauratti 20 vuotta sitten, se naurattaa edelleen.
Mercenariesin suuri hohto kun on, että se tarjoilee tällaista typerää kaaosta kuin liukuhihnalta. Eikä suinkaan vahingossa, sillä kehitystiimi on selvästi itsekin tajunnut, miten hauskaa tällainen kohellus on ja sitten keskittynyt antamaan pelaajalle mahdollisimman hyvät työkalut sen kaaoksen luomiseen. Ja tämä puoli toimii tekniikasta huolimatta edelleen mainiosti.
Lue myös: Die Hard on klassinen joululeffa, mutta miten on pelien laita?
Lue myös: Star Wars: Knights of the Old Republic 2 ja 18 muuta Xbox-klassikkoa toimii pian Xbox Onella
Lue myös: Terminator: Rampage sai minut kirjaimellisesti melkein oksentamaan
Vaikka Mercenaries ei ollutkaan 20 vuotta sitten suunnaton hitti, se keräsi sen verran huomiota, että se sai muutamaa vuotta myöhemmin myös mainion jatko-osan, mutta se on ehkä toisen päivän juttu se. Sitä odotellessa suosittelen lämpimästi levyn heittämistä Xboxin tai PlayStation 2:n asemaan — tai emulaattoreihin tutustumista, mikäli peliä ja konsolia ei ole enää saatavilla.
