Amerikkalainen PopCap Games oli vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen ajan yksi indie-maailman loistavista jalokivistä. Pieni seattlelaisfirma aloitti niin nöyrästi kuin pelialalla nyt voi aloittaa, mutta erinomaisten peliensä myötä nousi pian sellaiseksi indie-jättiläiseksi, että he pystyivät ostamaan riveihinsä muita, pienempiä indie-studioita.
Vuosituhannen ensimmäiseltä 10 vuodelta voisi nostaa esiin ties miten paljon PopCapin pelejä, jotka joko hioivat jonkin jo tunnetun pelikaavan miltei täydelliseen muotoon, tai lanseerasivat itse jonkin uuden ja huikean idean, jota muut sitten kopioivat enemmän tai vähemmän kehnolla menestyksellä.
Lue myös: The Sopranos — huikea TV-sarja, mutta peli on yksi huonoimmista ikinä
Valinnanvaraa siis riitti, mutta Michael Jacksonin (kuulemma karmea) elämänkertaelokuva on parhaillaan teattereissa ja toi mieleen sen faktan, että mies oli mukana myös yhdessä PopCapin pelissä. Paino sanalla oli, sillä erinäisistä syistä MJ vedettiin vähin äänin pelistä pois muutamaa vuotta sen julkaisun jälkeen.
Se peli oli tietenkin erinomainen Plants vs Zombies.
Plants vs Zombies sai alkunsa 2000-luvun alkuvuosina, kun yksinäinen indie-kehittäjä George Fan alkoi työstämään jatkoa Insaniquarium-pelilleen. Monen muun pelaajan tavoin myös Fan oli innostunut Warcraft 3:sta ja sen modeista, joissa torninpuolustus oli yleinen pelimekanismi. Mutta torninpuolustuspeleissä ne puolustuksen kimppuun hyökkäävät viholliset eivät koskaan hyökkää niiden tornien kimppuun, vaan kävelevät typerästi niiden ohi. Joten mitä jos ne tornit eivät olisikaan tien laidalla, vaan sen päässä? Jos viholliset kävelisivät viittä kaistaa pitkin kohti torneja ja torneja kohdatessaan tuhoaisivat ne?
Plants vs Zombiesia pelanneet tunnistavat jo heti pelin keskeiset mekanismit Fanin ensimmäisistä suunnitelmista. Pelaaja on lähiössä asustava nimetön ja kasvoton tyyppi, jonka koti on syystä tai toisesta joutunut zombien hyökkäyksen alaiseksi. Näin sitä joskus käy, asia tuskin vaatii enempää selitystä. Pelaajan puolustuksena on alati kasvava nippu kasveja, joita sitten ladotaan viidelle rinnakkaiselle polulle halki puutarhan. Zombit marssivat ruudun laidasta sisään ja jos ne pääsevät kukkasten luo, edessä on kukkasten kansanmurha.
Pelaajan työkalut eivät toki ensimmäisissä versioissa olleet vielä kasveja, mutta tiettävästi Fan sai senkin idean jo aika varhaisessa vaiheessa. Insaniquariumin tavoin peli on suunniteltu ikään kuin pitkäksi tutoriaaliksi, jossa uusia kasveja ja mekanismeja esitellään tasaista tahtia vielä useamman tunnin pelaamisen jälkeenkin, mikä oli erinomainen idea parillakin tavalla. Ensinnäkin se tietenkin pitää mielenkiintoa yllä, koska koko ajan saa uusia leluja ja pääsee sitten soveltamaan niitä erilaisilla tavoilla.
Lisäksi pitkä ja loiva tutoriaali tekee pelin opettelemisesta hyvin sujuvaa puuhaa, mikä oli tietenkin PopCapille suuri prioriteetti. Miltei kaikki firman pelit oli suunniteltu sellaisiksi, että ne kaikkein kasuaaleimmat pelaajatkin pääsisivät niiden kanssa sinuiksi. Firman älyttömän lahjakkaat taiteilijat ja säveltäjät sitten huolehtivat siitä, että pelit näyttivät ja kuulostivat niin houkuttelevilta, että ne keräsivät huomiota myös sellaisilta tyypeiltä, jotka eivät ehkä yleensä muuten pelanneet juuri pelejä.
Kuten moni meistä on huomannut, nämä samat suunnittelipilarit tietenkin tehosivat myös meihin hardcore-pelaajiin, sillä voi pojat, miten paljon minäkin pelasin aikanaan Plants vs Zombiesia.
Plants vs Zombies on todellinen mestariteos ja hyvä esimerkki siitä, miten älyttömän kovaa työtä vuosituhannen alun PopCap tehtaili. Kaikki pelin osa-alueet pelisuunnittelusta grafiikkaan ja äänimaailmaan sopivat yhteen erinomaisesti ja tuottavat pelikokemuksen, jonka parissa voi helposti hukata kokonaisen iltapäivän edes sitä tajuamatta.
Kaikki on paperilla niin simppeliä: valitse alati kasvavasta kasvivalikoimasta kourallinen erilaisia kasveja, joista kaikilla on omat erilaiset toimintonsa. Jotkut ammuskelevat herneitä lähestyvien zombien niskaan, toiset blokkaavat zombeja etenemästä, hidastavat niitä tai vaikka räjäyttävät sekä itsensä että lähellä olevat zombit kappaleiksi. Kaiken virtana toimii aurinkovoima, jota tihkuu tasaista tahtia auringosta, mutta jota voi tehostaa rakentamalla puutarhaansa auringonkukkia tuottamaan lisää resursseja.
Käytössä oleva tila on rajattu, sillä puutarhaan mahtuu vain tietty määrä kasveja, ja koska ne kaikki täytyy rakentaa ruudukolle, jokainen oikealle menevä rivi on aina lähempänä ja lähempänä zombien sisääntulopaikkaa ja tekee näin kasveista koko ajan haavoittuvaisempia. Tila- ja resurssipulan ohella myös aika on kortilla, sillä zombeja marssii kohti jatkuvalla vauhdilla ja ennalta määritellyissä paikoissa niskaan hyökkää todellinen zombiaalto, jolloin puolustuksen toimivuutta testataan tosissaan.
Lue myös: Sonic 3 oli ihan kiva peli, mutta tarinat sen kehityksestä ovat kuolemattomia legendoja
Jos onnistuu selviämään kentästä, saa käyttöönsä uusia kasveja ja vastaansa uusia zombeja, joiden erikoiskyvyt vaativat aina jonkinlaista reagointia. Valtavat kookospähkinät ovat kätevä aita, joka pitää zombit tulilinjalla hetken jos toisenkin, mutta mitäs sitten tehdään, kun seiväshyppääjäzombit ponnistavat suoraan niiden yli?
Kuten tästä voi jo ehkä arvella, pelin kasvi- ja zombivalikoima on täynnä todella lennokkaita luomuksia. Yksi näistä on tanssiva zombi, joka pelin julkaisun aikaan oli hyvin selvästi Michael Jackson legendaarisesta Thriller-musiikkivideosta. Tämä ei pelin julkaisun aikaan ollut mikään ongelma, mutta Jackson meni kuolemaan vain reilun kuukauden pelin julkaisun jälkeen. Ja sitten ”Michael Jackson, mutta mätänevä ruumis” alkoikin näyttää vähän huonommalta ratkaisulta. Lopulta PopCap vastasi Jacksonin perheen pyyntöihin ja muutti tanssivan zombin geneeriseksi discotyypiksi, mikä oli kaikin puolin hyvä ratkaisu.
Plants vs Zombies oli valtava hitti. Jo muutamat aiemmat PopCapin pelit, kuten Bejeweled ja Peggle olivat olleet todella suosittuja, mutta Plants vs Zombies jätti ne hyvin nopeasti varjoonsa. Peli oli valtava hitti niin kotitietokoneilla, Xbox Livessä kuin Applen uudenkarheiden iPhone-puhelinten ja iPad-tablettien AppStoressakin. Siinä sivussa se pokkasi lukuisia palkintoja ja runsaasti kehua pelialan ammattilaisilta. Esimerkiksi Ultima-peleistään ja useista farssiksi muuttuneista Kickstarter-projekteistaan tunnettu Lord British nimesi sen suosikkipelikseen. Kova juttu sekin!
Näin ei tietenkään ollut mitenkään yllättävää, että peli sai myös jatko-osan, tai oikeastaan jatko-osia. PopCap oli tuolloin jäänyt itse jo EA:n haaviin ja George Fan oli heitetty pihalle studiosta. Sisäpiirin lähteet kertoivat jo varhain, että Fanin potkujen syynä oli se, että hän ei ollut EA:n vaatimuksista huolimatta suostunut lisäämään niin sanottuja pay-to-win-rahastusmenetelmiä Plants vs Zombies 2:een. Muut PopCap-kehittäjät ovat kieltäneet huhut, mutta Fan ei ole itse kommentoinut tapahtunutta tarkemmin. Mysteeri siis elää yhä.
Oli miten oli, Plants vs Zombies oli huikea peli, ja on sitä vieläkin. Toki tekniikka on jo hieman ajanut PC-version ohitse, joten moderneilla 4K-laajakuvanäytöillä pelattuna se näyttää vähän karulta ja bugejakin löytyy. Konsoliversiot toimivat kuitenkin paremmin ja PC-versiotakin kyllä pystyy pelaamaan sen verran hyvin, että ajattoman loistava pelattavuus vei minunkin iltapäiväni kuin huomaamatta.
