Vaikka olo on yhtä epäuskoinen kuin Lordin voittaessa Euroviisut, Duke Nukem Foreverin julkaisu tapahtuu sittenkin. 3D Realmsin ovien sulkemisen jälkeen Duken taru vaikutti olevan jo lopussa, mutta Borderlandista tutun Gearbox Softwaren ja Randy Pitchfordin ponnistelujen ansiosta alan machoimman sankarin 13 vuotta kestäneet harharetket ovat vähitellen saamassa päätöksensä. Tai näin ainakin väitetään.
Onhan se kuitenkin uskottava, sillä näkeminen on uskomista. Duke Nukem Forever pyörii omien silmieni edessä ja ohjain on vankasti omissa hyppysissäni. Testattavana on PAX-messuiltakin tuttu demo, joka sisältää kaksi osiota Duken odotetusta paluusta.
Hiljaista ennen rytinää
Demon käynnistyy vessasta, jossa päästään huojentamaan Duken rakkoa reaaliaikaisella virtsanruiskuttelulla. Pissahuumorin ystävät voivat venyttää ja venyttää tilannetta kuin Austin Powersissa konsanaan.
Urheilustadioniksi osoittautuva rakennus kuhisee Duken lisäksi erikoisjoukkoja, jotka yrittävät puolustautua muukalaisrynnäköltä valmiiksi skriptattuissa kohtauksissa. Läskiksihän homma menee, eikä ihme. Ihastelen tukijoukkojeni Operation Cockblock -nimistä suunnitelmaa avarasta huoneesta löytyvältä fläppitaululta, jonka perusteella pallo tuntuu olevan hukassa pahemman kerran.
Pyyhin taulun puhtaaksi ja vastustan kiusausta piirtää tilalle jotakin rivoa. Lopulta päätän kirjoittaa taululle ”Lol lol lol”. Luovuudellani ei ole mitään rajaa. Pienen harhailun jälkeen käteen tarttuu vihdoinkin ase, mutta örkit tuntuvat kaikkoavan. Pirullisia nuo kehittäjät, kiusoittelevat tahallaan.
Ja sitten taivas repeää.
Stadionilla tallustaa jättimäinen yksisilmäinen monsteri, joka liikkuu ketterästi kokoisekseen. Otuksen hyökkäykset ovat hitaita ja helposti väistettävissä, joten kyse on enemmänkin fiilistelystä Duken saappaissa. Monsteri kaatuu muutaman lipastäydennyksen jälkeen, mitä seuraa monista nykypeleistä tuttu lopetusliike. Duke loikkaa otuksen niskaan repiäkseen tämän silmän irti ruudulle ilmaantuvaa näppäintä rämpyttämällä.
Lopulta silmä potkaistaan maaliin ja koko osuus paljastuu Duken luksuslukaalissaan pelaamaksi videopeliksi. Mies toteaa kahdelle seksuaalista nautintoa antavalle naikkoselle pelin olevan mainio, kuten 12 vuoden odottelun jälkeen sen pitäisikin olla. Duken törkyinen huumori ja asenne ovat yhä kohdallaan.
Toimintavaihde silmään
Demo loikkaa seuraavaan osioon, jossa Duke löytää itsensä aavikkomaisemista auton ratin takaa. Hökötyksellä päristellään eteenpäin suoraa kuilua bensan loppumiseen asti, joten varsinaisesta ajotuntumasta ei saa vielä täyttä kuvaa. Bensakanisteria tarvittaisiin, mutta moinen löytyy, kuinkas muutenkaan, avaruussikojen miehittämästä hökkelikylästä. Toiminta alkakoon.
Ennen vihollisryntäystä tarjolla on lukuisia enemmän tai vähemmän järeitä aseita, joista suuri osa on tuttuja Duke Nukem 3D:stä, kuten aina yhtä humoristinen kutistussäde. Uusiin aseisiin lukeutuu muun muassa kiikarikivääri, jolla vihuja voi napsia mukavasti kauempaakin.
Halon tavoin aseita voi kantaa vain kahta kerrallaan, joten matkan varrelle jäi muutamia pikaisesti testattuja aseita. Ratkaisu on hieman kyseenalainen, sillä Duken viehätys perustuu juuri aseisiin ja niiden määrään. Gearboxin edustajat kuitenkin vakuuttivat, että aseita ropisee lopullisessa pelissä kohtuullisempaan tahtiin. Demossa vain halutaan antaa pelaajille mahdollisuus testata valikoimaa laajemmin.
Ote toimintaan on lupaavanoloista, sillä vihollisia riittää ja aseissa on Duken tapaan munaa. Meno on sopivan ramboilevaa, varsinkin kun kuvioissa on muitakin nykyräiskinnöistä tuttuja elementtejä – kuten uusiutuvat energiat. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että Duken energiamittari on itse asiassa egomittari. Vahingoittuminen käy toisin sanoen ainoastaan miehen egon päälle, joka kasvaa hetken päästä takaisin omalle ylitseampuvalle tasolleen.
Noin kahdessakymmenessä minuutissa pelatun demon jälkeen lopullista tuomiota on vielä vaikea sanoa. Olo on yhä hämmentynyt jo demon olemassaolon takia, mutta toiminta, ilme ja erityisesti Duken tavaramerkkiasenne jättävät varovaisesti positiivisen maun suuhun. Nykypäivän villityksistä huolimatta tunnelma on ehtaa Dukea, mikä kelvannee kaikille sarjan ystäville paremmin kuin hyvin. Ennen kaikkea Duke Nukem Foreverin äijämeininki tarjoaa kaivattua piristystä itsensä liian vakavasti ottavien toimintapelien sekaan.
Mikäli Duke Nukem Forever kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti käydä hakemassa lehtipisteistä tuorein Pelaaja-lehti!
