Kehittäjä: Sega-AM2
Julkaisija: Sega
Alustat: Dreamcast
Julkaisu: Japani 29.12.1999, USA 6.11.2000, Eurooppa 1.12.2000
Siinä missä Sega muistelee Shenmueta todennäköisesti yhtenä firman suurimmista flopeista, pelaajat muistavat pelin, joka ei pelkästään kuulunut Dreamcastin parhaimmistoon, vaan kaikkien aikojen kovimpien pelien listalle alustaan katsomatta.
Ryo Hazukin seikkailut tulivat Segalle kalliiksi. Pelin luoja Yu Suzuki aloitti Sega-AM2-tiiminsä kanssa pelin tuotannon Sega Saturnilla, josta peli sitten siirrettiin Segan uudelle konsolille Dreamcastille. Pelin viisivuotinen kehitys kustansi Segalle yhteensä 90 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, mikä teki siitä tuolloin maailman kaikkien aikojen kalleimman videopelin. Ikävä kyllä peli ei myynyt lyhyeksi jääneen Dreamcastin elinkaaren aikana kuin hieman yli miljoona kappaletta. Se sai kuitenkin medialta erinomaisen vastaanoton ja keräsi kehuja laajuutensa ja grafiikkansa ansiosta, joka näytti vuoden 1999 standardeilla todella upealta. Erityisesti Shenmuen kasvomallit kestävät katselua vieläkin, vaikka peli on jo kymmenvuotias.
Eeppinen seikkailu
Shenmuen tarina sijoittuu vuoteen 1986. Päähahmo Ryo Hazuki saapuu kotiinsa, jossa tarinan pääpahis Lan Di on hänen isänsä, Iwaon, kimpussa. Lan Di haluaa Iwaon hallussa olevan Dragon Mirrorin. Lopulta saadakseen haluamansa, Lan Di kiristää Iwaota paljastamaan Dragon Mirrorin piilopaikan uhkaamalla Ryon henkeä. Episodin päätteeksi Lan Di murhaa Iwaon suoraan Ryon silmien edessä.
Vaikka Shenmuen englanninkielinen ääninäyttely on jotain uskomattoman surkeaa, on Shenmuen alku ikimuistoinen. Erityisesti, kun Ryo toteaa ”They killed my father right in front of me… I will have my revenge”, kylmät väreet kulkevat väkisinkin pelaajan selkäpiitä pitkin.
Vaikka iso osa Shenmuesta sijoittuukin melkoisen pienelle alueelle, on kaupungissa kulkemisen tunnelma saavutettu uskomattoman hyvin. Kaduilla ei kahta samannäköistä kaveria samaan aikaan ruudulla nähnyt, toisin kuin vaikka GTA III:ssa, jossa statisteja ei ollut kuin muutama erilainen. Shenmue jättää pelaajaansa vahvan siellä olon tunteen. Muistan, kuinka Japanissa käydessäni huomasin, miten todelliselta Shenmuen maailma tuntuu. Japanin kaduilla kävellessä on koko ajan sellainen fiilis, kuin Shenmue olisi imaissut sisäänsä. AM2 panosti peliä kehittäessään selvästi siihen tunnelmaan, mikä nousee pintaan kaduilla samoillessa. Harvassa pelissä joku tietty yksittäinen osa-alue tekee näin suuren vaikutuksen. Tuo pieni yksityiskohta voi kuulostaa mitättömältä, mutta se oli iso osa Shenmuen tunnelmaa. Jos olet pelannut Shenmueta, voit melkein sanoa käyneesi Japanissa.
Mainitsemisen arvoista pelissä oli se kaikki ylimääräinen puuhailu. Kolikkopelihallista löytyi Segan klassikkopelejä, kuten Out-run, ja niitä pääsi oikeasti pelaamaan syöttämällä kolikon laitteeseen. Koska peli sijoittui 1980-luvulle, olivat pelitkin samaiselta aikakaudelta. Mietin aina, että jos Shenmue joskus saa jatkoa, joka sijoittuu 1990-luvulle, pelataanko tuossa pelissä Saturn-pelejä?
Realismia peliin
Kännykkäni puhelinmuistiossa taitaa olla vieläkin pari Shenmue-pelihahmon puhelinnumeroa. Kun pelissä seurattiin isän murhaajan jälkiä, saattoi johtolanka olla vain yksinkertaisesti puhelinnumero. Tällöin pelissä pääsi eteenpäin soittamalla tuohon numeroon kotoa löytyvästä lankapuhelimesta. Nappasin tuolloin pelihahmojen puhelinnumerot kännykkäni muistiin, jotta saisin näppäiltyä ne pelissä mahdollisimman nopeasti. Jos näin ei tehnyt, joutui numeron tarkastamaan Ryon muistikirjasta, mikä oli hidasta ja vaivalloista.
Tämä on loistava esimerkki siitä, miten Shenmue oli loppuun asti todellisen tuntuinen pelikokemus. Jos olit sopinut pelissä tapaamisen seitsemäksi ja olit paikalla kuudelta, sait luvan odotella sen virtuaalitunnin. Jatko-osa tarjosi mahdollisuuden skipata odottelu, mikä oli toisaalta järkevää, mutta toisaalta myös vähän söi siellä olon tuntua. Kaikki vihjeet, numerot ja vastaavat kirjoitettiin Ryon muistikirjaan, jota saikin sitten selailla aina aika-ajoin, jotta muistaisi, mitä kaikkea tässä pitikin vielä tehdä. Ruudulle ei juuri ilmestynyt tekstejä tai muita indikaattoreita pilaamaan tunnelmaa.
Olin aina vaikuttunut siitä, miten erinomaisesti Shenmue hoiti osa-alueensa. Noihin aikoihin oli harvinaista, että yksi peli sisälsi niin paljon erilaista tekemistä. Jos Ryo ajautui tappeluun, kamera kääntyi sivulle kuin Virtua Fighterissa ikään, ja taistelu tuntui lähes mätkintäpelin pelaamiselta. Shenmue ei ollut vain yksi peli, vaan se oli kokoelma eri lajityyppejä, joista oli kasattu yksi iso peli. Nykyajan pelimiehiin tämä tuskin tekee enää suurta vaikutusta, kun on Saints Row’t ja GTA:t, mutta tuolloin se oli jotain todella vaikuttavaa.
Kaikki Shenmuessa tuntui vain olevan puhdasta neroutta. Ryo ei saanut rahaa lompakkoonsa loikkimalla rahasymbolien päälle, vaan Shenmuessa rahaa tehtiin pestautumalla töihin. Töitä sai esimerkiksi satamasta, jolloin Ryo joutui kuljettelemaan trukilla laatikoita varastosta toiseen. Käytännössä työn tekeminen ei ollut niin ihmeellistä, sillä pelaajan oli vain kuljetettava mahdollisimman monta laatikkoa varastosta toiseen aikarajan sisällä, minkä mukaan myös palkkashekin suuruus määräytyi, mutta se, että videopelissä piti oikeasti hankkia rahaa kovalla työllä, oli melkoisen kova juttu. Peleissä kun ei juurikaan tarvinnut tällaisiin asioihin keskittyä. Juuri nämä seikat kohottivat Shenmuen muiden pelien yläpuolelle ja tekivät siitä realistisen kokemuksen.
Matkan varrella Ryo törmäsi omalaatuisiin Martial Arts -ekspertteihin, jotka opettivat Ryolle aina kikan tai kaksi. Näitä tekniikoita pystyi sitten käyttämään vastustajien kukistamisessa. Pelissä tavattavien ihmisten kanssa piti olla koko ajan valppaana, sillä kesken keskustelun ruutuun saattoi vilahtaa jokin näppäinsymboli. Jos et ehtinyt painaa kyseistä nappia aikarajan sisällä, keskustelukumppani saattoi esimerkiksi puukottaa Ryo-sania. Epäonnistuminen johti uuteen yritykseen, mutta toisinaan myös tarina lähti tästä uusille urille.
Peli sisälsi myös Quick Time Eventejä, joita käytetään nykyään muun muassa Heavenly Sword– ja God of War -peleissä. Toisin sanoen siis pelaajan piti osallistua myös välivideoihin painelemalla ruudulle ilmestyviä näppäimiä. Joidenkin pelaajien mielestä nämä eivät sopineet Shenmuen tunnelmaan, mutta toisaalta AM2 onnistui tällä tavoin tekemään elokuvamaisia välinäytöksiä, joissa pelaaja sai kuitenkin olla mukana.
Loppuratkaisu jää ikuiseksi arvoitukseksi?
Ryo Hazukin matka Lan Din perässä on eittämättä yksi videopelihistorian kohokohtia. Useiden tuntien mittainen seikkailu alkoi yksinkertaisesti, kun Hazuki-san kyseli näköhavaintoja isänsä murhaajasta naapuruston juorumuoreilta. Tästä seikkailu sitten etenikin satojen mutkien, palvelusten ja tappeluiden kautta Kiinaan, jonne Shenmue 2 sijoittui. Tarinan aikana Ryo hankki vihjeitä ja johtolankoja ties mitä kautta. Usein tielle sattuneet henkilöt eivät olleet halukkaita yhteistyöhön, jolloin Ryo joutui näyttämään kamppailulajitaitojaan hieman. Kaikki tarinan hienovarainen rakentelu sai Ryon seikkailun tuntumaan suurelta, ihmeelliseltä ja merkitykselliseltä.
Varsinaisen tarinan lisäksi Shenmuen eri avainhahmojen tarinat olivat tärkeässä osassa. Ryolla oli kotikylässään kavereita, joille ei enää jäänyt aikaa. Peli syyllisti pelaajaa tästä, joten isänsä tappajan perään lähtemisestä jäi aina hieman alakuloinen fiilis.
Pelissä oli mukana myös vaihtuvat sääolosuhteet sekä kellon mukaan vaihtuvat vuorokaudenajat. Vaikka esimerkiksi vuorokausi muuttui aina tietyn tunnin alkaessa, oli näilläkin ominaisuuksilla hyvin tärkeä rooli.
Ryon rannekello oli tärkeä väline muussakin mielessä. Sovittuihin tapaamisiin ehtiminen vaati kelloa, jonka lisäksi Ryolla oli myös kotiintuloaika, jolloin tutkimukset täytyi keskeyttää, että välillä saisi nukuttua vähän.
Ikävä kyllä pelin kehittäminen oli niin kallista, että kolmatta osaa ei kannattanut enää tehdä parin miljoonan myydyn kopion takia. Shenmue 2 jäi tietenkin todella pahaan cliffhangeriin, joka saa ne pari miljoonaa pelin omistajaa kiemurtelemaan tuskissaan. Päättyykö Ryon matka ikinä? Löytääkö hän Lan Din?
Vastauksia ei ehkä koskaan saada, mutta keskeneräisenäkin Shenmue on yksi tärkeimmistä videopelien merkkipaaluista, joka tullaan aina muistamaan yhtenä pystyyn lahonneen Dreamcastin avainpeleistä. Tämä on peli, jonka takia Dreamcastin ostaminen kannattaa edelleen.
