Metal Gear Solid

Kehittäjä: Konami Computer Entertainment Japan
Julkaisija: Konami
Laitteet: PlayStation, pc
Julkaistu: Eurooppa 26.2.1999, Japani 3.9.1998, USA 21.10.1998
Saatavuus: Alkuperäinen PlayStation-versio noin 50 euroa. Platinum-versio noin 40 euroa.

Kun Metal Gear Solidista esiteltiin ensimmäisen kerran varsinaista pelikuvaa vuoden 1997 E3-messuilla, yleisö ei osannut päättää, miten päin penkeissään istuisi. Hideo Kojima tiimeineen onnistui vajaan kolmen minuutin mittaisella videollaan viestittämään pelikansalle, että Solid Snaken kolmas virallinen seikkailu olisi jotakin erikoista ja ainutlaatuista. Ja sitähän Metal Gear Solid totta vieköön olikin!

Ei liene liioittelua sanoa, että Metal Gear Solid muutti monella tavalla konsolipelaamista. Ensinnäkin alkuperäisen Metal Gearin synnyttämä hiiviskelylajityyppi päivitettiin näyttävästi uudelle pelisukupolvelle. Tämä herätti varsinaisen hiiviskely- ja agenttipelibuumin, joista Syphon Filter ja Splinter Cell ovat ne tunnetuimmat ilmestykset.

Lisäksi PlayStationin formaatti mahdollisti kattavan tarinankerronnan pitkien välivideoiden ja cd-tason äänentoistonsa ansiosta. Tuohon aikaan sujuvaa tarinankerrontaa ei juurikaan nähty konsolipeleissä, mikä osoittautui Metal Gear Solidin tärkeäksi eduksi. Monille sarjan faneille tarina yllättävine käänteineen onkin lähestulkoon tärkein osa peliä, kun taas toimiva pelimekaniikka on vain kirsikkana kakun päällä. Metal Gear Solidista on kieltämättä vaikea puhua hehkuttamatta sen juonta lukuisine hahmoineen ja käänteineen.

Kertoman mukaan kolmas Metal Gear ei kuitenkaan aina ollut PlayStation-projekti. Metal Gear 3 oli pitkään työn alla 3DO:lle, aina siihen asti kunnes laitteen suosio alkoi hiipua merkittävästi. Siirto PlayStationille tapahtui nopeasti konsolin julkistuksen jälkeen ja peliprojektin nimi muuttui konsolivaihdoksen myötä Metal Gear Solidiksi. Ja kuten jokainen tietää, uudella Solid-nimellä viitataan päähahmon sijaan sanan geometriseen tarkoitukseen, eli kolmiulotteisiin muotoihin. Sanan ja Snaken koodinimen yhteys on vain hauska yhteensattuma.

Alaskan Shadow Moses -saarella sijaitsevan huippusalaisen ydinohjusvaraston uumenissa tapahtuva 18 tunnin ydinkriisi- ja panttivankidraama esitteli pelaajille aivan uudenlaisen Solid Snaken. Hahmosuunnittelija Yoji Shinkawan käsissä Snakesta muovautui alkuperäisten 2d-pelien sankaria astetta inhimillisempi, karismaattisempi sekä synkempi hahmo.

Siinä missä Metal Gear 2:n Snake pohjautui ulkonäöllisesti Mel Gibsoniin ja Michael Madseniin, Shinkawan uudempi näkemys Snakesta hyödynsi Jean Claude Van Dammen ruumiinrakennetta ja Christopher Walkenin kasvonpiirteitä. Tietenkin myös hahmon alkuperäiset inspiraatiot, kuten James Bond ja Kurt Russelin Pako New Yorkista -elokuvassa näyttelemä Snake Plissken, olivat yhä aistittavissa. Vastaavasti hahmon englanninkielinen ääninäyttelijä David Hayter on kertonut hahmon äänen olevan yhdistelmä Russelia, Clint Eastwoodia sekä muita ”kovia tyyppejä”.

Kuten totuttua, Snake ei kuitenkaan ollut mikään huimia voltteja tekevä supersankari, vaan soluttautujamestari. Eläkkeeltään Shadow Mosekseen raahattu ketjupolttaja ei pärjännyt puhtaassa tulivoimassa ydinohjusvaraston ja tuomionpäiväkone Metal Gear Rexin kaapanneille Next Generation Special Forces -joukoille, joten hiiviskely oli terveellisin vaihtoehto saada terroristien aikeet tyhjiksi.

Vaikka hiiviskelypeli konseptina oli jo Metal Gear Solidin ilmestyessä yli 10 vuotta vanha, monet pelaajat eivät tuntuneet pääsevän pelin ensimmäiseltä laiturialueelta vihollisten vartioimalle hissille asti. Kun viholliset havaitsivat Snaken, heitä ei voitukaan passittaa noin vain unten maille: Snake oli toistaiseksi aseeton ja kuoli muutamalla hyvin tähdätyllä laukauksella. Ilmapiiri olikin loistavan konseptin ja erinoimaisen musiikin ansiosta tunnelmallisen jännittynyt.

Apuna yhteenottojen välttelyssä oli muun muassa ympäristöä sekä vihollisten sijainteja ja näkökenttiä avartava Soliton-tutka, jonka käyttöä kiinteimmät käärteet tietenkin pyrkivät välttämään. Tärkeiksi apuvälineiksi osoittautuivat myös Snaken tupakat, sekä tietenkin lukuiset aseet Socomista Famasiin ja kauko-ohjattaviin Nikita-ohjuksiin.

Kättä pidempäänkin oli siis turvauduttava. Etenkin, kun seuraavan sukupolven erikoisjoukkoja komentavien Foxhound-joukkojen jäsenet astuivat kehiin. Foxhound, jonka riveissä Snake työskenteli 2d-pelien aikoihin, on monien mielestä yhä se paras pomokaarti, joka Metal Gear -peleissä on kohdattu. Ja syystäkin. Revolver Ocelot, Sniper Wolf, Psycho Mantis, Vulcan Raven, Decoy Octopus ja pääsankaria erehdyttävästi muistuttava Liquid Snake eivät olleet ainoastaan tykinruokaa, vaan kullakin persoonallisella hahmolla oli tärkeä rooli itse tarinassa. Tärkeä piirre, mikä on unohtunut sarjan tuoreemmissa osissa.

Toinen alkuperäisen Metal Gear Solidin pomovastustajissa viehättänyt seikka oli niiden vaihtelevuus. Yhteenotto Revolver Ocelotin kanssa käytiin käsiasein, M1-tankki hoitui käsikranaatein, mystinen kyborgininja kohdattiin nyrkkitappelussa, Sniper Wolf kiikarikiväärikamppailussa ja sitä rataa. Kukin vastustaja oli täysin oma pallopelinsä, mikä kuvasti hahmojen erikoistumista tiettyihin aselajeihin.

Tunnetuin pelihistoriaan jäänyt vastus lienee kuitenkin Psycho Mantis, joka löysi pelaajien muistikortilta Castlevania– ja Suikoden-tallennukset, liikutti Dual Shock -ohjainta ajatuksen voimalla ja pystyi väistelemään pelaajan hyökkäyksiä lukemalla ohjaimen komentoja. Vaikka Mantis kaatui peräänantamattomalla sinnikkyydellä ilman erityisiä kikkojakin, helpoin tapa oli vaihtaa ohjain konsolin kakkosporttiin, jota hahmo ei kyennyt lukemaan.

Mutta eipä Snake ollut täysin yksin Foxhound- ja Next Generation Special Forces -joukkoja vastaan. Radiotiimissä avusti Metal Gear 2:sta tutut eversti Roy Campbell ja Snaken kouluttaja MacDonnell Miller, sekä uusina kasvoina tohtori Naomi Hunter, ydinasespesialisti Nastasha Romanenko ja tietoanalyytikko Mei Ling, vaikka eivät hekään kaikki olleet aivan sitä, mitä aluksi annettiin ymmärtää. Kentällä Snakella oli apuna Metal Gear Rex -suunnittelija Hal ”Otacon” Emmerich sekä Campbellin veljentytär Meryl. Kumma kyllä, jokainen hahmo oli hyvin kirjoitettu ja istui kokonaisuuteen.

Oma persoonansa oli myös itse Shadow Moses -saari ydinasevarastoineen. Vaikka alue ei sinänsä ollut erityisen suuri, oli sen uumeniin saatu rakennettua lukuisia haasteita kaasutetuista huoneista liikkuviin infrapuna-ansoihin ja miinakenttiin. Kääntöpuolena toki mainittakoon edestakainen ravaaminen, jota pelistä löytyi etenkin loppupuolella ehkä turhankin paljon. Monet pitivät myös itse peliosuuksia liian lyhyinä verrattuna välivideoiden määrään, mutta silti yleinen mielipide tuntuu mieltävän Metal Gear Solidin videoineen juuri sopivan mittaiseksi peliksi.

Pelin rakannetta katsellessa fanaattisimmat fanit saattoivat myös havaita yhtäläisyyksiä sarjan edellisen pelin, Metal Gear 2: Solid Snaken, kanssa. Metal Gear Solid kierrätti paljon tapahtumia edeltäjästään, jota länsimaissa päästiin virallisesti pelaamaan vasta vuonna 2006, Metal Gear Solid 3: Subsistencen bonuslevyn myötä. Muutamiin mainitsemisen arvoisiin yhtäläisyyksiin lukeutui niin taistelu laboratioriossa salaperäisen ninjan kanssa, sankarittaren kohtaaminen naistenvessassa kuin korkean tornin huipulle kiipeäminen vihollisjoukon juostessa kintereillä. Kojima onkin maininnut Metal Gear Solidin olevan joissakin suhteissa kolmiulotteinen päivitys Metal Gear 2:sta, vaikka pääpirteittään kyseessä onkin täysin eri peli.

Mikäli Metal Gear Solidin vastaanotto E3-messuilla oli hyvä, itse peli oli menestys. Raporttien mukaan peliä on myyty 6 miljoonaa kappaletta, ja sitä hehkutetaan yhä yhdeksi kaikkien aikojen parhaaksi videopeliksi. Metal Gear Solid oli loistava ja tunnelmallinen peli täynnä ikimuistoisia kohtauksia ja käänteitä sekä oikeaa historiaa sekoitettuna sulavasti fiktioon. Se oli aikuisten satu, joka oli ensimmäinen vakava yritys nostaa konsolipelien tarinankerrontaa elokuvien tasolle – ja se onnistui siinä lähestulkoon täydellisesti.

Ei ihme, että jatko-osaa ja sen trailereita vahdattiin kieli pitkällä.

Alkuperäisen Metal Gear Solidin suosiosta kertonee jotakin myös se, että pelille luotiin myöhemmin GameCube-uusintaversio Metal Gear Solid: The Twin Snakes – vieläpä viime viikon PelaajaClassicsista tutun Eternal Darkness -pelin kehittäneen Silicon Knightsin toimesta. Lisäksi Shadow Moseksen panttivankidraama on kääntynyt Ashley Woodin piirtämäksi ja Kris Opriscon sovittamaksi sarjakuvaksi, josta myöhemmin tehtiin PlayStation Portablelle digitaalinen versio, Metal Gear Solid: Digital Graphic Novel. Tuorein samaista tarinaa kierrättävä teos on James Bond -kirjailijanakin tunnetun Raymond Bensonin Metal Gear Solid -kirjasovitus. Vaikka kustakin versiosta löytyy mieluisiakin uudistuksia, ei ole alkuperäisen voittanutta!

Lisää luettavaa