Etsi
Tyylikkään pimeä hiiviskely kärsii epätasaisesta toteutuksesta. Sopii tulokkaille paremmin kuin vanhuksille, mutta pelikokemuksessa on säätövaraa.
The Stick of Truth on harvinainen lisenssipeli: se tajuaa esikuvansa, kunnioittaa sitä ja tuntuu siltä, mutta myös parantaa sitä pelillisillä elementeillään.
Hidasta tarinankerrontaa, pätkimistä kaipaava käsikirjoitus ja äkillinen loppu: loistoesimerkki siitä, miten ensimmäistä episodia ei pidä tehdä!
Telltale tekee laatukamaa, mutta jos aika ei riitä kuin tunnin episodeihin kolmen kuukauden välein, niin jotain on pielessä.
Vanhanaikainen leffalisenssipeli, jonka perusturvallinen toteutus on täysi vastakohta viestille legojen luomisvoimasta.
Kuolettavan keskinkertainen sekä Halo-pelinä että kahden tikun räiskintänä. Spartan Assault ei kykene ammentamaan vahvuuksia kummastakaan suunnasta.
Uudelleenarvioinnissa rento toimintaropetus, joka hauskuttaa DC:n tuttujen hahmojen kohtaamisilla kammottavasta pelaajayhteisöstä huolimatta.
Romanttinen indiefantasia niille, jotka haluavat lempeä miekkailun lomassa. Osin karu peli tarjoaa täsmälleen sitä mitä lupaa.
Battlefield 4:n myötä voimme taas vain ihmetellä, miksi DICE ei koskaan julkaise pelejään valmiina.
Assassin’s Creed Liberation HD:ssa olisi hyvät ainekset täysiveriseen seikkailuun, mutta toteutus ei ihan riitä nautinnolliseen pelikokemukseen.
Häpeilemättä vanhan koulukunnan tietokoneroolipeli niin hyvässä kuin pahassa.
Punaisia paloautoja ja roihuavia liekkejä – ne pysäyttävät isonkin pojan.
Tämä olisi voinut olla kovaa valuuttaa vuonna 1996. Valitettavasti pelaajat ja pelit ovat muuttuneet sittemmin, eikä wanha ole enää automaattisesti hyvä juttu.
