Broken Sword 5: The Serpent’s Curse, Episode 1

Hidasta tarinankerrontaa, pätkimistä kaipaava käsikirjoitus ja äkillinen loppu: loistoesimerkki siitä, miten ensimmäistä episodia ei pidä tehdä!

6.3.2014 14:15

Käärme talvikohmelossa

Vaikka yleisesti uskotaankin seikkailupelien olevan kuollut genre, niillä menee itse asiassa nykyään oikein mukavasti. Uusia, näyttäviä ja hauskoja pelejä puskee sisään ovista ja ikkunoista, ja monet vanhoistakin nousevat haudastaan kiitos uusien juttujen, kuten digitaalisen levityksen, omakustanteiden ja Kickstarterin.

Näillä eväillä ratsastaa myös Broken Sword 5: The Serpent’s Curse, joka on monilta osin todellinen ja uskollinen jatko-osa sille aivan ensimmäiselle, vuonna 1996 julkaistulle Broken Swordille. Kickstarter-keräyksen avulla pelin luonut Charles Cecil sai kasaan sellaisen potin, että hän pystyi vihdoin itse kustantamaan sen pelin, jonka hän halusi: tautisen nätin ja hänen ääntään puhuvan 2D-seikkailun, joka palaa monen harha-askeleen jälkeen takaisin ensimmäisen osan tunnelmiin.

Sarjan alusta asti mukana ollut etsivä George Stobbard ajautuu taas keskelle mystistä tapahtumavyyhtiä. Varastettu taulu, murhattu taidekauppias, venäläinen miljardööri ja taustalla kummittelevat gnostilaiset opit ovat juuri sitä vanhan koulukunnan puoliuskonnollista salaliittomateriaalia, johon alkuperäinen pelikin nojasi.

Aluksi on muutenkin sellainen olo kuin vihdoin taas pelaisi oikeaa Broken Sword -peliä, jonka parissa aikanaan yksi joululoma hurahti oikein kinkkisissä ja viihdyttävissä tunnelmissa. Ja sitten illuusio särkyy.
 

Broken Sword 5:ssä on muutama aika ikävä ongelma, joiden takia se jätti minut sangen kylmäksi. Taide on vähän kaksijakoista: käsin piirretyt taustat kyllä näyttävät aivan törkeän hyviltä, mutta niiden päälle ladotut 3D-mannekiinihahmot ovat muovisen ja kömpelön näköisiä. Kun nämä vahanuket sitten tönkösti tiputtelevat pelaajan naamalle pitkiä ja kömpelöllä murteella esitettyjä dialogipätkiä, silmät lähtevät väkisinkin sulkeutumaan ja uni puskee lähelle. Hei, nyt ollaan murhien, salaliittojen ja yliluonnollisten ilmiöiden äärellä! Vähän asennetta ja intoa peliin!

Myös pelattavuus menee aika puolivaloilla. Suurin osa pulmista on aivan läpihuutojuttuja, sillä usein ongelma ja sen ratkaisu löytyvät kirjaimellisesti vieri vierestä samalta pöydältä. Niinpä älynystyrätkään eivät saa kaivattua stimulaatiota, mikä uuvuttaa entisestään.

Itse olinkin aivan finaalissa jo ennen kuin tarina katkesi kuin veitsellä leikaten vajaan viiden tunnin kohdalla. Jostain syystä peli on nimittäin jaettu kahteen episodiin, joista ensimmäinen julkaistiin viime kuussa ja toinen tuurilla tässä kuussa.

Omat fiilikseni ensimmäisen osan jälkeen ovat aika apeat. Ja miten eivät olisi? Kun viitisen tuntia pelkästään alustetaan ja pohjustetaan, tunnelma on väkisinkin aika vaisu ja laahaava. Jää nähtäväksi, miten kakkosepisodi kaataa ne nyt pystytetyt dominot, mutta paljon sillä on paikattavaa, jotta Broken Sword 5 ei jää historiankirjoihin pettymyksenä.

5/10
PeligenretSeikkailu
Pegi-ikärajatK-12
Lisää luettavaa