Etsi
Mario Sports Superstars tuntuu paperilla kivikovalta paketilta, mutta todellisuudessa yksikään pelin viidestä lajista ei yllä niin korkealle kuin voisi toivoa.
The Legend of Zelda: Breath of the Wild on yksi niistä kulttuurillisesi merkittävistä teoksista, joka mahdollisimman monen videopelejä harrastavan kuuluisi kokea.
1-2-Switch sai minut nauramaan ja hengästymään, enkä malta odottaa, että voin pelata sitä joskus taas uudelleen uusien ihmisten kanssa.
Snipperclips on puhdasta luomisen riemua ja hauskimpia kaksinpelejä miesmuistiin.
Lanka-Yoshin seikkailut siirtyvät letkeästi myös taskumuotoon ja vieläpä pienin lisämaustein.
Super Mario Run tarjoaa iloisia pelihetkiä ja todella sujuvaa mobiiliviihdettä, mutta ei ehkä aivan kymmenen euron edestä.
Super Mario Maker on edelleen loistava ja helppokäyttöinen työkalu omien Mario-kenttien tekemiseen, mutta 3DS-version jako-ominaisuuksien karsiminen on käsittämätöntä.
Perinteet ovat kaunis asia. Pokémon Sun ja Moon kuitenkin osoittavat, että niistäkin on joskus osattava päästää irti.
Rhythm Paradise Megamix tarjoutuu anteliaasti täyttämään ammottavan aukon rytmirahvaan yleissivistyksessä.
En koskaan eläissäni uskonut enää kehuvani Mario Party -peliä, mutta tässä sitä nyt ollaan.
Paper Mario: Color Splash osoittaa, ettei Paper Mario -sarja ei ole enää entisensä, vaikka se pelkääkin jättää muutamia asioita historiaan.
Viisitoistavuotiaan Dragon Quest VII: Fragments of the Forgotten Past -roolipeliklassikon Euroopan-debyytti ei tuota pettymystä millään saralla.
Federation Force oli sen verran uuvuttava peli, että huomasin koko ajan toivovani sen jo loppuvan, jotta ei tarvitsisi pelata enempää.
