Pääkirjoitus on julkaistu Pelaaja-lehden nyt
myynnissä olevassa helmikuun 2023 numerossa 243.
Vuotta on takana vasta kaksi kuukautta. Silti olen läpäissyt jo kaksi uutta peliä, joita en todellakaan odottanut edes pelaavani vielä edellisen Pelaajan mennessä painoon. Syy ei ole näiden pelien kiinnostavuudessa tai lajityypissä. Niiden olemassaolosta ei silloin yksinkertaisesti ollut julkista tietoa.
Mikä ilahduttavinta, Hi-Fi Rushia ja Metroid Prime Remasteredia yhdistää yllätysjulkaisun lisäksi kaksi muutakin keskeistä seikkaa. Molemmat ovat konsolivalmistajien omia yksinpelivetoisia pelejä ja molemmat tuntuvat reaktioiden perusteella hurmanneen lähestulkoon kaikki erinomaisuudellaan. Vielä jokunen vuosi sitten tällaista ratkaisua olisi pidetty lähes mahdottomana ajatuksena ennakkohypen voimalla jylläävällä pelialalla. Pelit elävät kuitenkin tapansa mukaisesti jatkuvassa muutoksessa, eikä peliala voi välttyä yhä hektisemmäksi käyvän yhteiskunnan ja sosiaalisen median kiihtyvältä sykkeeltä.
Latauspalvelut ovat mullistaneet musiikin, sarjat sekä elokuvat, ja pelien puolella ne ovat arkipäiväistyneet verkkoyhteyksien parantuessa huimalla vauhdilla. Tähän puoleen vahvasti vuosien ajan satsannut Microsoft etenkin kaipaa valikoimaansa jatkuvalla syöttellä uutta pelattavaa, mikä antaa vapaammat kädet myös nimekkäimpien pelien julkistuksiin. Microsoftin ja Bethesdan omassa verkkolähetyksessä julkistettu ja Tango Gameworksin tekemä Hi-Fi Rush oli heti Game Pass -pelaajien testattavissa, minkä vuoksi algoritmit pukkasivat minunkin somesyötteeni samantien täyteen innokkaiden pelaajien värikkäitä ja rytmikkäitä taisteluvideoita.
Metroid Primen takaa löytyvä Nintendo sen sijaan on jo pitkään kulkenut omia polkujaan pelijulkistustensa kanssa. Niin hämmentävältä kuin se tuntuukin, ensimmäinen verkkovetoinen Nintendo Direct -julkistuslähetys nähtiin jo lähes 12 vuotta takaperin. Ne korvasivat jo aikapäiviä sitten pelitalon suuret lehdistötilaisuudet, tehden näin oleellisen askeleen lähemmäksi kaikkia pelaajia. Tänä aikana jo käsitteeksi muodostuneita lähetyksiä odotetaan kieli yhtä pitkällä kuin itse pelejäkin. Aktiivisempi viestintä on kaventanut monen Nintendo-pelin paljastuksen ja julkaisun välistä ikkunaa, ja Direct-into kykenee selkeästi kannattelemaan jo suoranaisia ylläytysjulkaisuja.
On kuitenkin hankalaa kuvitella, että yllätyksiä pukattaisiin jatkossa aivan joka tuutista. Yllätysjulkaisut ensinnäkin menettävät tehonsa, jos niitä viljellään liikaa tai yllätyspelit itsessään eivät ole erityisen hyviä. Isommat pelit ovat taas yhä sen verran kalliita tekijöille ja julkaisijoille, että ne tarvitsevat taustalleen pidemmän ja useamman vuoden kestävän ennakkorummutuksen haaliakseen riittävästi huomiota. Perinteinen hypekoneisto ei siis ole menossa mihinkään.
Kaiken ennakkohypen ja yllätysjulkaisujen keskellä onkin hyvä pysähtyä hetkeksi ja syventyä alan käänteiden yksityiskohtiin ajan kanssa – vaikkapa kaikki nämä kuulumiset yhteen pakettiin kokoavan, tuoreen Pelaaja-lehden parissa.
Ville Arvekari,
Pelaaja-lehden päätoimittaja