Arvostelussa The Elder Scrolls Online: Necrom. Arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden heinäkuun 2023 numerossa 247, ja julkaistaan nyt verkossa osaksi Pelaaja.fin arvosteluarkistoa.
Perusvarma laajennus
The Elder Scrolls Onlinesta on vuosien varrella kehkeytynyt yksi markkinoiden laajimmista massiivimoninpeleistä. Se saa pienempiä sisältöpäivityksiä useita kertoja vuodessa ja isomman lisäosan säännöllisesti joka vuosi. Jälkimmäisissä on kuitenkin jo pitkään ollut nähtävissä taisteluväsymystä, sillä vaikka ne ovat yleensä ihan laadukkaita, ne ovat käyneet kaavamaisiksi. Järjestyksessään pelin seitsemäs isompi lisäosa ei keikuta venettä, mutta tuntuu huomattavasti tuoreemmalta kuin vuosiin.
Lisäosan juoni sai teknisesti ottaen alkunsa jo alkuvuodesta ilmestyneessä sisältöpäivityksessä, mutta sen pelaaminen ei ole tarpeellista tarinan ymmärtämiseksi. Tarina alkaa, kun daedrojen kohtalon ja salaisuuksien prinssi Hermaus Mora palkkaa pelaajan agentikseen. Moran tarkimmin vaalitut salaisuudet ovat vaarassa joutua vääriin käsiin, joissa ne voisivat aiheuttaa maailmalle korjaamatonta tuhoa. Pelaajan tehtäväksi jää matkustaa Necromin kaupunkiin selvittämään kuka tai mikä salaisuuksia havittelee ja estää tätä saamasta haluamaansa.
Uusi lisäosa tuo peliin kaksi uutta aluetta, itäisessä Morrowindissä sijaitsevan Telvannin niemimaan sekä Moran Oblivionissa sijaitsevan valtakunnan, Apocryphan. Alueet sisältävät tutun kattauksen tekemistä, kuten miniluolastoja, avoimen maailman pomohirviöitä, sekä tietysti runsaan määrän sivutehtäviä. Haastavamman sisällön ystäville löytyy toki myös kokonaan uusi kahdentoista hengen Sanity’s Edge raidi. Sisältö itsessään on jo moneen kertaan nähtyä, mutta tuntuu tuoreemmalta kuin aikoihin. Miniluolastot ovat kompakteja ja hyvin suunniteltuja, ja sivutehtävätkin pääosin hyvin kirjoitettuja. Uudet pysyvät kumppanihahmotkin ovat huomattavasti mielenkiintoisempia kuin aiemmissa lisäosissa. Heidän tarinansa kokee mielellään loppuun asti, vaikka tahtoisi seikkailla ennemmin yksin.
Itse alueet kuitenkin varastavat show’n. Telvannin niemimaa on täynnä Morrowindille tyypillisiä sienimetsiä ja rämeikköjä, joten se eroaa merkittävästi edellisen lisäosan perinteisemmästä fantasiasta. Alueella sijaitseva kryptakaupunki Necrom on täynnä mielenkiintoista taustatarinaa pimeähaltijoiden hautausmenoista siitä kiinnostuneille. Apocrypha puolestaan on jotain aivan muuta. Taivaita kurkottelevat lonkerot, musta vesisade sekä korkeuksiin jatkuvat kirjapinot tuovat todella mieleen aivan toisen, omituisen maailman. Bethesdalla on aina osattu rakentaa mielenkiintoisia maailmoja, ja Necromin alueet ovat heidän parhaimmistoaan.
Pelin toinen iso uutuus on kokonaan uusi hahmoluokka arcanist, joka eroaa mekaniikoiltaan kaikista muista aiemmista hahmoluokista. Apocryphasta voimia ammentava arcanisti pystyy täyttämään kaikkia pyhän kolminaisuuden rooleja, ja loistaa erityisesti yksintehtävässä sisällössä kestävyytensä ansiosta. Arcanisti käyttää pääasiassa pitkän tai keskipitkän kantaman loitsuja, jotka antavat tälle kombopisteinä toimivia cruxeja. Nämä passiivisesti vahvistavat muita loitsuja ja niitä tarvitaan tiettyjen taitojen käyttöön. Periaate on tuttu useista MMO:ista, mutta pelin muutoin hieman tylsässä hahmoluokkavalikoimassa se on raikas tuulahdus. Käsivarren muuttaminen jättilonkeroksi tai kaukosiirtävien portaalien luominen sekä näyttävät että tuntuvat varsin hyvältä.
Necrom ei ehkä ole lisäosana kunnianhimoisimpia, mutta se on silti mainio lisä peliin. Uudella hahmoluokalla pelaaminen on hauskaa, ja uudet alueet ovat mielenkiintoisia yksin tai porukassa. Necrom ei mullista peliä tai korjaa sen perusongelmia kuten ajoittain tunnotonta taistelua, mutta se on ehdottomasti kokemisen arvoinen niin uusille kuin vanhoille pelaajille.
Petri Pohjonen
Tilaa Pelaaja-lehden tulevat numerot täältä!
Tutustu Pelaajan arvosteluarkistoon täältä.