Etsi
Starcraft Remastered on herkkua alkuperäisen pelin faneille, koska se tuntuu prikulleen samalta. Samalla se on kuitenkin hankala pala tuoreen pelaajan pureskeltavaksi.
Theseus on lyhyt ja kankea VR-kokemus, jonka kuoren alta pilkottaa hetkittäin lupaaviakin ideoita. Niitä ei ole kuitenkaan hyödynnetty tarpeeksi hyvin.
Nex Machina on puhdasta arcadekultaa, johon pääsee helposti sisälle, mutta jonka salojen opetteluun menee hetki jos toinenkin. Onneksi jokainen yritys ei vie kolikkoja!
Superhot VR on lyhyt mutta erinomaisen tyydyttävä pelikokemus, jolla kelpaa esitellä VR-lasejaan myös vieraille.
Jos pelimaailmasta löytyy vastike B-elokuville, Vanquish on sitä itseään. Puhdasta hölmöyttä, hulluutta ja mukavaa viihdettä.
Steel Division on kiehtova strategiapeli, jonka oppimiskynnys on sangen jyrkkä. Kannattaa kuitenkin opetella, sillä tiedossa on tuntikausiksi hauskaa sotimista.
Shadows of Valentia piristää mukavasti jo hieman kaavamaiseksi käynyttä taktiikkapelien sarjaa ja tekee sen ironisesti palaamalla 25 vuotta vanhoihin tunnelmiin.
Endless Space 2 pursuaa luovuutta ja hienoja ideoita, mutta ongelmia riittää sen verran, että parhaat päivät ovat vielä edessä.
Wartilea mainostetaan ”tosiaikaiseksi miniatyyrisotapeliksi”, mikä kuulostaa miniatyyripeliveteraanin korviin erikoiselta ja kokeilemisen arvoiselta idealta.
LEGO City Undercoverissa on kamala määrä kerättävää, mukavan mittainen tarinatila ja runsaasti huumoria – hyvän pelin ainekset ovat kasassa, mutta toteutus tökkii.
Bayonetta oli vuonna 2010 kenties lajityyppinsä paras peli. Se voi olla sitä edelleen, mutta vähintään niitä aivan parhaita.
Everythingille on nostettava hattua siitä, että se uskaltaa totaalisen häpeilemättä tehdä omaa juttuaan. Kaikki eivät siitä tykkää, mutta mahtuuhan maailmaan pelejä.
Yooka-Laylee on iloinen, värikäs ja sympaattinen peli, joka on kuitenkin samalla myös turhan kömpelö ja usein suorastaan raivostuttava. Ehkä sitten ensi kerralla?
