Rankka laskeutuminen arkeen
Välivuoden jälkeen WRC-sarja on täällä taas, ja kahdeksanteen osaan on lupailtu uutta fysiikkaa, uudistettua uratilaa ja kattavia parannuksia. Ranskalainen Kylotonn on jatkanut virallisen rallipelin kehittelyä neljän vuoden ajan, ja karmivasta WRC 5:stä on
edetty tasaisesti parempiin esityksiin hiukan F1-sarjan tapaan. Toisin kuin Formuloissa, rallin kasvukäyrässä on kuitenkin notkahdettu, eikä välivuosi näy toivottuina uudistuksina. Lupaavista puheista huolimatta WRC 8 on kuin WRC 7, ja se on huono tyyli vuonna 2019.
Hyviin puoliin WRC 8:ssa kuuluu edelleen rallin virallisen MM-sarjan edustaminen, joten suurin osa kuljettajista ja kilpailuista on mukana sellaisenaan. WRC-sarjan lisäksi tarjolla ovat WRC2:t ja etuvetoiset Junior WRC:t. Klassikkoautojakin on heitelty mukaan esimerkiksi Fulvian ja Stratoksen muodossa, mutta ne tuntuvat lähinnä pelinkehityksen sivutuotteilta eivätkä harkituilta lisäyksiltä.
WRC-sarjalle tuttuun tapaan osakilpailut esitetään sangen omituisesti. Jyväskylän Neste Rally Finlandissa kunnia kuuluu siedettävästi toteutetulle Harjun yleisöerikoiskokeelle, mutta muiden erikoiskokeiden kohdalla maisemat ovat lähinnä pelkkä vitsi. Erikoiskoevalikoima ei myöskään erityisemmin heijastele kuluvaa kautta. Paikoin pätkät sisältävät tosin raikkaan villisti toteutettuja maastonmuotoja, mutta pääosin maisema on lähes parodiaa todellisuudesta.
Lisää jännitystä on haettu dynaamisella säällä, joka luo paikoin haastaviakin keliolosuhteita, mutta lopputulos jää vaisuksi. Karkea graafinen tyyli vie vähäisenkin mielenkiinnon itse autoista, eikä kankea kameratoiminto ainakaan auta tilannetta.
Uratilaa on pyritty laajentamaan uudella tiimihallintamekaniikalla, jossa tallin työntekijät täytyy valita, palkata ja päästää sopivin välein lomille. Yksinkertainen systeemi tuo kauteen mukavasti syvyyttä yhdessä erilaisten välipalahaasteiden kanssa, ja uran voi halutessaan aloittaa Junior WRC:stä, jolloin tie huipulle vaatii pidempää sinnikkyyttä.
Uusi fysiikkamallinnus ei tunnu merkittävästi edellistä paremmalta. Pädiohjaus tuntuu ottaneen jopa puoliaskeleen taaksepäin selkeydessä. Ratilla tilanne on luonnollisesti parempi, mutta valtavia ajamisen oivalluksia ei voimavaste tarjoa ohjauspyörälläkään.
Onneksi Kylotonn on kiinnittänyt huomiota kasvavaan kilpapelibuumiin, joten WRC 8 on varustettu moninpelitoiminnoilla tulevia elektronisen moottoriurheilun haasteita varten. Bileiltoihin voi puolestaan hakea vauhtia jaetun ruudun moninpelistä.
Kaiken kaikkiaan WRC 8 on pettymys, sillä sarjan kehityskulku tuntuu pysähtyneen. Ehkä tiimi saa kirittyä tahdin kiinni seuraavaan WRC-peliin, mutta mikäli peliltään ei vaadi uusimpia WRC-autoja, kannattaa katse suunnata alati kehittyvään Dirt Rally 2.0:aan. Suomikin palaa Codemastersin ohjelmistoon marraskuun pimeydessä.
Arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden lokakuun 2019 numerossa 204.