Windjammers 2 -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden helmikuun numerossa 230. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Arcadeauringon loisteessa
Aurinkoinen kuvitus iskee silmille ja energinen musiikki hivelee korvia. Windjammers 2:n tiivis alkuintro on jo omiaan tuomaan piristystä loskan ja jään hallitsemaan alkuvuoteen. Sitten on aika pelata, ja pian moni muukin harmitus kaikkoaa mielestä. Käsissä on yksi tämän hetken tyydyttävämpiä videopelejä, joka toimii myös henkisenä menolippuna kolikkopelien kulta-aikaan.
Windjammers 2 on seuraaja neljännesvuosisadan takaiselle Neo Geo -klassikolle. Japanilaisen Data Eastin luoma ensimmäinen osa ei ole tunnetuimpia 90-luvun teoksia, mutta varsinkin Ranskassa se löysi ajan myötä oman innokkaan yhteisönsä. Ei ollut siis sattumaa, että kun Windjammersin kerrottiin jatkuvan vuosikymmenien jälkeen, hommasta oli ottanut vastuun pariisilaistaustainen Dotemu.
Alkuperäisen klassikon tavoin Windjammers 2 on fiktiivistä lajia käsittelevä urheilupeli. Tavallaan sitä voisi kuvailla ultimaten ja videopelivanhus Pongin risteytykseksi, jossa kaksi pelihahmoa viskoo liittokiekkoa puolelta toiselle. Peliväline pyritään saamaan vastustajan takana olevaan maaliin tai putoamaan tämän hallitsemalle pelialueelle. Minkäänlaisesta realismista ei ole tietoakaan, sillä frisbee lentää viimeistään erikoishyökkäyksissä sellaisella vimmalla, että vakuutusyhtiöt menisivät joukolla nurin jo pelkästä lajin mainitsemisesta.
Tutut peruspilarit ovat melko lailla ennallaan. Otteluissa pääsee pitkälle vain yhden napin ja ohjainsauvan varassa, sillä samalla painikkeella tehdään niin liikkumisessa auttava syöksy kuin liitokiekon heitto. Kiekon heittovauhti määrittyy pitkälti ajoituksesta. Sen välitön palautus vastustajalle heti kiinniotosta saa pelivälineen lentämään nopeasti, kun taas sen pitkä hallussapito hidastaa tempoa. Tarkalla ajoituksella kiekon voi saada myös viskattua hahmonsa ylle, mikä mahdollistaa mainittujen erikoishyökkäyksien käytön.
Toisella napilla ja sauvaa vatkaamalla mukaan ujutetaan kierteiden ja roikkuheittojen kaltaisia tekniikoita, mutta Windjammers 2 syventää jo valmiiksi monipuolista toimintaa myös entisestään. Hyppy-, kimmotus- ja pysäytysheitot ovat nyt mahdollisia, minkä lisäksi pelihahmot kerryttävät otteluissa erikoismittaria. Sen täyttyminen mahdollistaa erikoishyökkäyksien ajoittain vapaa man käytön ja sellaisten tilanteiden torjumisen, jotka muuten voisivat johtaa vastustajan pisteisiin.
Lisäyksiin on alkuun helppo suhtautua skeptisesti, sillä Windjammersin yksi suurimpia hienouksia on ollut sen lähestyttävyys. Nopeatempoisen teknisyyden ansiosta kyseessä on käytännössä taistelupeli mutta sillä erotuksella, ettei menestyminen vaadi monimutkaisten näppäinyhdistelmien opettelua. Lisäykset tuovat peliin ehdottomasti uuden opeteltavan kerroksen mutta loppujen lopuksi hyvin tasapainotettuna. Kiihkeät ottelut ovat nyt entistä kiihkeämpiä, ja vaikka tulisi kuonoon kovemmalta vastustajalta, ottelun jälkeen kuitenkin tuntuu, että kamppailu olisi ollut voitettavissa.
Pelattavuus on selvästi se osa-alue, johon Dotemu on käyttänyt pitkän kehityksen varrella eniten aikaa, sillä suurin valituksen aihe on sisältö. Paikallisen ja verkkopohjaisen moninpelin ohella peli tarjoaa yksinpelaajille koluttavaksi lähinnä vain yksinkertaisen arcadetilan. Esimerkiksi harjoittelutila uupuu kokonaan, mikä on huomattava puute näinkin teknisessä pelissä.
Kaikki mukaan saatu sisältö on kuitenkin rautaa aina toiminnan tahdissa hyvin mukana pysyvää nettikoodia myöten. Windjammers 2 on upeaa arcadeurheilua, joka tuntuu sporttisemmalta kuin monet vakavammat urheilupelit.