Ecce homo!

Väittävät, että vanhan liiton klikkailuseikkailut ovat kuolleita ja kuopattuja. Totuus on toisenlainen meille, jotka odotamme ahnaasti uusia tilaisuuksia härnätä pieniä harmaitamme hiirivetoisten mysteerien siivittämänä. Piirit ovat pienet ja uusia nimikkeitä saapuu harvoin, mutta intohimo lajityyppiä kohtaan on ehtymätöntä.

Whispers of a Machine edustaa uusvanhan naksuseikkailun uutta aaltoa. Kehitystyön takana oleva Clifftop Games vakuutti osaamisellaan parin vuoden takaisella Kathy Rainilla, jossa Agatha Christien sukuinen dekkari löi käsipäivää Twin Peaks -henkisen yliluonnollisen häröilyn kanssa. Tiimin uutukainen on edeltäjänsä tavoin enimmäkseen perinteinen seikkailupeli keskusteluineen ja esineiden keräilyineen, mutta Whispers of a Machine pyrkii uudistamaan seikkailupelien klassista kaavaa omintakeisella jipolla.

Juonesta liiempiä paljastamatta kerrottakoon, että Whispers of a Machinen tarina on yhdistelmä perinteistä scifi-dystopiaa ja pohjoismaista mytologiaa. Modernin maailman romahdettua ihmiskunta on kieltänyt tietotekniikan ja tekoälyn, ja yhteiskunta on ottanut askeleen taaksepäin teollisen vallankumouksen aikakauden tietämille. Menneisyydestä tiedetään vähän ja halutaan tietää vieläkin vähemmän.

Päähenkilö Vera Englund on bioteknisesti paranneltu valtiovallan agentti, joka saapuu syrjäiseen Nordsundin kylään tutkimaan kahta raakaa murhaa. Alati tiheämmäksi kiertyvää vyyhtiä selvittävän Veran eteen astuu teknologian uutta aamunkoittoa haikailevia salaseuralaisia, nykytilaa fanaattisesti suojelevia uskovaisia sekä muita enemmän tai vähemmän epäilyttäviä kansalaisia, joista yhdenkään jauhoja ei tohdi tuomita puhtaaksi ennen tarkempaa siivilöintiä. Pian myös Veran oma mielenterveys joutuu koetukselle, kun sankarittaren traaginen menneisyys hiipii esiin.

Whispers of a Machine -arvostelu

Viimevuotisen Unavowedin tavoin myös Whispers of a Machine pyrkii tarjoamaan peruskaavaa laajentavan pelikokemuksen keksimättä pyörää uudestaan. Veran persoonallisuus määräytyy dynaamisesti muiden hahmojen kanssa käytyjen keskustelujen perusteella, mikä vuorostaan vaikuttaa siihen, millaisia psyykkisiä kykyjä pelaaja saa käyttöönsä pelin edetessä.

Pulmanratkonta on muihin nykypäivän naksutteluihin verrattuna pykälän verran vaikeampaa mutta loogista. Tuulesta temmattujen esineyhdistelmien tilalla on monipuolinen kattaus eri tavoin haastavia pulmia, joiden ratkonta on antoisaa ja tyydyttävää. Vaikka persoonallisuustyypin määrittelemiä teknotyökaluja ei hyödynnetä kovin usein, ne tuovat pikantin lisämausteen tasapainoisen laadukkaaseen kokonaisuuteen. Harjaantuneelle lajityypin ystävälle luvassa on parin illan mittainen seikkailu.

Vaikka Whispers of a Machine on peliteknisesti erinomaista työtä ja klassisen kaavan uudistukset ovat tervetulleita, pelin Akilleen kantapää on alisuorittava käsikirjoitus. Ihmisyyden, etiikan ja moraalin kysymyksiä leveällä pensselillä maalaileva tarina tyytyy lopulta vain flirttailemaan mielenkiintoisten teemojensa kanssa kouraisematta kertaakaan pintaa syvemmältä. Päälle liimatun oloinen ja monivalintana esitetty loppuratkaisu on kulahtanut kirsikka nahkean kerrontakakun päällä.

Vaikka käsikirjoitus olisi kaivannut kunnianhimoisempaa otetta, Whispers of a Machine on yksi nautinnollisimmista seikkailupeleistä pitkään aikaan. Uskallankin väittää, että tiimin seuraavalla tuotoksella on kaikki edellytykset nousta lajityypin moderniksi klassikoksi. Ikävä kyllä näillä kannuksilla sitä vuorenhuippua ei vielä aivan tavoiteta.

7/10
JulkaisijaRaw Fury
PeligenretPulma, Seikkailu
Pegi-ikärajatK-12
Pegi-merkinnätKiroilu, Väkivalta