Twin Mirror -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden tammikuun 2021 numerossa 218. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!

Tyystin unohdettava trilleri

Life is Strange -kehittäjä Dontnod Entertainmentin viime vuodet ovat olleet omituisen epätasaisia. Studio on yrittänyt jäljitellä laajan yleisön hurmanneen superhittinsä suosiota ehkä turhan ahkeraan, ja sen projektit ovat eronneet toisistaan laadullisesti hyvinkin paljon. Dontnodin menneenä vuonna julkaisemat pelit havainnollistavat tätä mainiosti. Vaikka syksyllä ilmestynyt Tell Me Why oli kaikin puolin koskettava, lämmin ja yhteiskunnallisestikin merkittävä teos, studion tuoreempi Twin Mirror on kaikkea muuta.

Peliä tähdittää sosiaalisesti kyvytön mutta holmesmaisen teräväjärkinen ex-toimittaja Sam Higgs, joka parin vuoden tauon jälkeen palaa entiseen kotikaupunkiinsa hautaamaan parhaan ystävänsä. Pikkukylän raiteilla haahuilee roppakaupalla menneisyyden haamuja entisistä tyttöystävistä vanhoihin pomoihin, joten paluu ei ole helppo. Oman pikantin sivumakunsa vanhojen haavojen nyppimiseen tuo vielä Samin pään sisäinen mielikuvituskaksonen, joka heittelee lehtereiltä sarkastisia huomautuksia mahdollisimman ikäviin väleihin.

Hautajaisissa alkaa vaikuttaa kaiken lisäksi siltä, ettei parhaan ystävän kuolema välttämättä ollut vahinko, ja totuuteen pakkomielteisellä vimmalla suhtautuvan Samin on jäätävä tuppukylään selvittämään huhujen todenperäisyyttä. Tästä alkaa purkautua hämäräpuuhien vyyhti, jolle olisi mittavuudessaan pitänyt suoda enemmän aikaa kuin 6–7-tuntisella Twin Mirrorilla on annettavana. Tämän tiedostaa varmasti myös studio, joka suunnitteli pelin kolmen erillisen episodin kokonaisuudeksi mutta päätti syystä tai toisesta lopulta tiivistää sen yhdeksi julkaisuksi.

Twin Mirror -arvostelu

Ikävä kyllä päätöksen seuraukset ovat melko raskaat. Twin Mirrorissa pelaajan huomiosta taistelevat kaksi hyvin erilaista elementtiä eli pikkukaupungin ihmissuhdekuviot ja varsinainen rikosdraama, joista kumpaankaan ei päästä pureutumaan kovin syvälle. Lähtöasetelma antaa ymmärtää, että mahdollisuuksia Samin suhteiden kehitykseen ja traumojen työstämiseen olisi, mutta langanpäät jäävät ajanpuutteen vuoksi roikkumaan. Trilleri myös rynnitään loppuun sellaisella tahdilla, että sen viimeiset juonenkäänteet tuntuvat jälkiajatuksilta.

Tämä on harmillista, koska hoppuilun alle hautautuu aidosti hyviä ideoita. Samin mielen sopukoissa tapahtuva rikosten ratkonta on juuri sellainen pelillinen uudistus, jota Dontnodin kävelysimulaattorit ovat jo pitkään kaivanneet. Staattisia kohtauksia tutkitaan yksityiskohta kerrallaan, ja eri muuttujilla leikitellen voi testata hypoteeseja siitä, mitä on tapahtunut tai tulee tapahtumaan. Twin Mirror voisi näissä hetkissä tosin luottaa pelaajansa päättelykykyyn enemmänkin, mutta konseptitasolla mekaniikassa on ainesta. 

Twin Mirror -arvostelu

Kiire näkyy myös teknisellä tasolla. Hirvittävän huonon huulisynkan ansiosta hahmot näyttävät kuivalle maalle joutuneilta kaloilta, mikä pilaa tiivistunnelmaisetkin hetket tehokkaasti. Ympäristössä leijuvat interaktiiviset kiintopisteet tuntuvat toimivan vain, kun hahmo osuu millilleen oikealle etäisyydelle kohteista. Dialogipuutkin toimivat toisinaan epäloogisesti, ja keskustelukumppanit reagoivat siksi asioihin odottamattomilla tavoilla.

Jos Twin Mirrorille olisi kehitysvaiheessaan annettu sen tarvitsema aika, olisi lopputulos voinut olla erilainen. Tällaisenaankaan se ei ole vuoden surkein pelikokemus, mutta se ei myöskään ehdi säväyttää pelaajaa lyhyen pyrähdyksensä aikana, eikä käteen tunnu jäävän lopputekstien jälkeen juuri mitään. Harvoin tulee vastaan peliä, joka herättää näin vähän tunteita tai ajatuksia suuntaan tai toiseen.

5/10
PeligenretSeikkailu
Pegi-ikärajatK-16
Pegi-merkinnätKiroilu, Väkivalta