theHunter: Call of the Wild

theHunter: Call of the Wild luo metsästystunnelmansa mallikkaasti, mutta pelin monituiset tekniset töksähtelyt estävät sitä saavuttamasta täyttä potentiaaliaan.

7.11.2017 10:44

Erämaan kutsu

Steamin kautta uskollisen pelaajakunnan saavuttanut metsästyssimulaattori theHunter: Call of the Wild laajeni lokakuun alkupuolella tietokoneilta myös konsoliyleisön iloksi sekä PS4:lle että Xbox Onelle. Se osoittautui yhdeksi immersiivisimmistä ja keskeneräisimmistä simulaattorikokemuksistani miesmuistiin.

Call of the Wild avaa heti kättelyssä kaksi valtavaa metsästysaluetta pelaajien tutkittavaksi. Saksaan sijoittuva Hirschfelden ja Yhdysvaltojen luoteisosien Layton Lake District tarjoavat kumpainenkin varsin erilaisia metsästyskokemuksia ja yhteensä satojen tuntien edestä samoiltavaa. Kärsivällisesti havainnoimalla massiiviselle kartalle muodostuu verkosto eläinten ruokailupaikkoja ja jälkiä, joita seuraamalla eritasoiset peurat, hirvet ja petoeläimet löytävät tiensä ampumaetäisyydelle.

Luut ja lihas pysäyttävät luodit nopeasti, joten tappava laukaus tulee suunnata isoihin sisäelimiin, kuten keuhkoihin, vatsalaukkuun ja sydämeen. Aivoihin tai selkärankaan osuvat laukaukset ovat nekin tehokkaita kohteen asennon ja etäisyyden niin salliessa. Astetta läpäisevämmät polymeeriluodit auttavat urakkaa jonkin verran, mutta yleissääntönä aseen kaliiperia kasvatetaan kohteen koon mukaan.

theHunter: Call of the Wild -arvostelu

”Tekninen toteutus on valitettavan epätasainen. Eläinten animaatiot, ruudunpäivitys ja tehtävien vaatimusten täyttyminen temppuilevat.”

theHunter: Call of the Wild -arvostelu

Omaan pelityyliin sopivan aseen valinta on käytännössä eritehoisten kiväärien ja metsästysjousien kauppaa. 12 eläimen saaliskattaus kannattaa ottaa haltuun joko 300 metrin etäisyyksille asti kantavien kiväärien avulla tai opettelemalla astetta haastavamman jousiammunnan saloja. Nuolten lentomatka on realismia hakevassa pelissä koomisen lyhyt, joten saalis on yllätettävä melkeinpä kättelyetäisyydeltä.

Kärsivällinen metsästäjä paikallistaa kohteensa ja valitsee iskupaikkansa sekä tilanteeseen sopivimman aseen. Hutiloidun ratkaisun jälkeen saaliin perässä saakin sitten ravata kilometritolkulla, eikä meluisa metsämies näe aremmista saaliseläimistä muita merkkejä kuin kavioiden painaumia ja kuivuneita papanoita.

Omaa metsästäjäänsä on mahdollista kehittää esimerkiksi aseiden käyttöä tai saaliin yllättämistä helpottavilla kyvyillä, joihin sijoittavia pisteitä ropisee kokemustasojen karttuessa. Kykypuut olisivat tosin kipeästi uudelleenjärjestelyn tarpeessa, sillä noin puolet saatavilla olevista passiivisista taidoista on täysin turhia. Erityisiä aktiivisia lisäkykyjä, kuten ampumaetäisyyden säätöä tai saaliseläimen jähmettävää huudahdusta, ei voi hämmentävästi käyttää kuin yhtä kerrallaan.

Pelin tekninen toteutus on valitettavan epätasainen. Eläinten animaatiot, ruudunpäivitys ja tehtävien vaatimusten täyttyminen temppuilevat. Ongelmia ilmenee vielä huomattavasti useammin enintään kahdeksan pelaajan verkkopelissä. Harmittavasti vain peli-istunnon isännän suorittamat tehtävät etenevät istunnon aikana, eivätkä muut pelaajat pysty poimimaan mukaansa kerättäviä esineitä tai aktivoimaan kartalla komeilevia maamerkkejä. Saaliseläinten kuminauhamainen poukkoilu vaikeutti osumien koordinoimista naurettavuuksiin asti.

6/10
Pegi-ikärajatK-16
Pegi-merkinnätVäkivalta