Tell Me Why -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden lokakuun 2020 numerossa 215. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Tieto lisää tuskaa
Ranskalaisen Dontnod Entertainmentin Life is Strange oli viime vuosikymmenen parhaita seikkailupelejä puhtaasti arkisuutensa puolesta. Elämää suurempaa draamaa ja yliluonnollisiakin elementtejä oli tarjolla, mutta pelin pääasiallinen painopiste oli tuiki tavallisten teinien tuiki tavallisissa haasteissa. Se tuntui videopelimaailmassa tuolloin hyvinkin uraauurtavalta.
Sarjan toinen osa ei onnistunut toteutuksessaan samaan tapaan, mutta uusia tilaisuuksia onneksi tulee. Studion tuoreessa Tell Me Whyssa arjen haasteita on jälleen luvassa yllin kyllin, sillä peli kertoo kaksosista, jotka palaavat raivaamaan lapsuudenkotiaan äitinsä traagisen kuoleman jälkeen. Ensimmäinen emotionaalinen kierrepallo tulee tässä: sisarukset itse tappoivat psykoottisista oireista kärsineen huoltajansa itsepuolustuksen nimissä kymmenen vuotta aiemmin. Kirsikkana kakun päällä toinen heistä on tuomiotaan istuessaan korjannut sukupuolensa, eikä paluu alaskalaiselle perähikiälle moisen muutoksen jälkeen ole turhan helppo nakki.
Jo ennen pelin julkaisua studio alleviivasi sitä, kuinka transmies Tylerista pyrittäisiin rakentamaan hahmo, jonka pääasiallinen määrittävä seikka ei olisi hänen transsukupuolisuutensa. Life is Strange 2:n rasismikysymysten rujoon käsittelyyn pettyneenä itse pelkäsin lopputulosta, mutta tavoitteissa todella on onnistuttu. Tell Me Whyssa ei kaihdeta suorapuheisuutta sukupuoliasioissa, mutta aihe on silti vain yksi osa suurempaa narratiivista kokonaisuutta. Tylerkin on hahmona luvatusti paljon muutakin kuin sukupuolensa. Vaikka yksinomaan transsukupuolisuutta käsittelevää peliä toivoneet saattavat pettyä ratkaisuun, Tell Me Why osoittaa, että vähemmistöjen edustajille on oikeutetusti paikkansa myös tarinoissa, jotka keskittyvät muihin aiheisiin.
Kotiinpaluu nostaa esiin kysymyksiä kaksosten menneisyydestä, ja pelaajan tärkein tavoite on tietenkin löytää niihin vastauksia. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, ja pelin juoni onkin kokonaisuudessaan yhtä suurta palapeliä, joka pelaajan täytyy koota löytämiensä todisteiden perusteella. Tarina ei tällä kertaa siis haaraudu pelkästään hahmojen toimien perusteella, vaan kaksosten asenteisiin ja hyvinvointiin vaikuttaa myös käsitys, jonka menneistä tapahtumista itselleen rakentaa. Mekaniikka ei ole varsinaisesti mullistava mutta juuri tarpeeksi freesi erottaakseen Tell Me Whyn selkeästi Life is Strangesta.
Yhtäläisyyksiäkin luonnollisesti löytyy. Hidastempoiseen seikkailuun ja yksinkertaisten pulmien ratkontaan nojaava pelimekaniikka on täysin entisellään mutta yhä pätevä. Pientä vuorovaikutuslisää maailmaan tuodaan rasismikysymysminipelien kautta monipuolisesti niin rennon kalastuksen kuin paniikkikohtausten hallinnan merkeissä. Tuttua kauraa ovat myös kurkkua kuristavan kauniit maisemat ja tapahtumia säestävät indiesävellykset.
Kolmen jakson ja yhteensä vajaan kymmenen tunnin mitassaan Tell Me Why tuntuu hallitulta paketilta, eikä ylimääräiselle täytteelle ole sijaa sen rytmityksessä. Life is Strange 2:n epätasaisen laahaava julkaisuaikataulu vaihtui Tell Me Whyssa napakkaan viikkotahtiin, mikä sai sen tuntumaan positiivisella tavalla perinteiseltä tv-sarjalta.
Tell Me Why on monin tavoin hyvin tunnistettava Dontnod-peli eli kipeän inhimillinen ja ennen kaikkea lämmin tarina lopulta aivan tavallisista ihmiskohtaloista. Se on käytännön toteutukseltaan kuitenkin toimivampi kuin yksikään studion aiempi tarinallinen tuotos, ja lisäksi se onnistuu Tylerin kohdalla luomaan hahmon, jollaisille valtavirran videopeleissä ei aiemmin ole ollut tilaa. Näillä meriiteillä se on parasta Dontnodia sitten alkuperäisen Life is Strangen, eli suunta on studiolla selkeästi vihdoin oikea.