Ja ruoska viuhuu
Siinä missä nykyajan pelejä tahdotaan moittia laimeiksi ja mauttomiksi, ovat latauspalvelut antaneet turvapaikan haastaville ja pikanteille peleille. Tästä yhden tuoreen esimerkin tarjoaa Spelunky, joka julkaistiin alun perin pc:lle vuonna 2008. Nyt se on löytänyt hyvän kodin Live Arcadesta, hieman edustavampaan kuntoon ehostettuna.
Spelunkyssa nimeltä mainitsematon aarteenetsijä sukeltaa uskollisen ruoskansa kera Olmecin salaperäiseen luolastoon. Kaksiulotteisessa sokkelossa vastaan tulee niin ansoja kuin vihollisiakin, joiden voittamisessa auttavat kiipeilyköydet ja pommit. Räjähteillä voi puhkoa omia reittejään luolastoon kahmiakseen taskuihinsa kultaa ja muita aarteita. Kerätyt varat päästään törsäämään kaupoissa lisävarusteisiin, jotka vaihtelevat viidakkoveitsestä rakettireppuun.
Seikkailu saattaa muistuttaa alkajaisiksi Indiana Jonesin kevyttä kesäleffaa, mutta ilme muuttuu nopeasti vakavammaksi. Spelunky on niitä pelejä, joissa jo opastusosio turhauttaa heikoimmat pelaajat hankaluudellaan. Henki on jatkuvasti herkässä. Kuolemasta myös rankaistaan armotta, sillä seikkailija heitetään oletuksena luolaston alkuun saakka. Samalla repusta riistetään kaikki kerätyt tavarat ja rahat. Oikoreittejä sokkelon eri vaiheisiin voi ansaita yrittämällä yhä uudelleen ja uudelleen.
Armottoman pelin viehätys piilee sen arvaamattomuudessa ja vaativuudessa. Luolasto jaetaan lyhyisiin kenttiin, jotka luodaan uudelleen satunnaisesti joka kerta. Seurauksena pelaaja ei voi vain opetella ulkoa kohdattavia haasteita. Ne on opittava voittamaan taidolla. Pelaajan pitää osata arvioida jokainen askeleensa ja tunnistaa vaarat, eikä aarteiden perässä voi juosta sokeasti rahankiilto silmissä. Samalla seikkailussa säilyy jatkuvasti löytämisen riemu, sillä koskaan ei oikein tiedä, mitä yllätyksiä kulman takaa paljastuukaan.
Joku voisi kritisoida Spelunkya lyhyydestä tai sisällön vähäisestä määrästä suhteessa hintaan. Saavutuslistan mukaan pelin voikin läpäistä alle kahdeksaan minuuttiin, mutta se vaatii jo paljon taitoa sekä yrittämistä. Myös pelimekaniikka voisi olla monipuolisempi ja viholliset älykkäämpiä.
Pienistä virheistään ja yksinkertaisuudestaan huolimatta Spelunky onnistuu valtaamaan sille antautuvan pelaajan kuin mikäkin pakkomielle. Vaikka pelaaminen perustuu käytännössä jatkuvaan toistoon, ei se pahemmin haittaa, kun kokemus itsessään pysyy mielekkäänä ja yllätyksellisenä. Aarteenmetsästykseen sisälle pääseminen vain vaatii kärsivällisyyttä.