Returnal: Ascension -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden toukokuun numerossa 233. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Kotimaisen menestyspelin Returnalin taival kriitikoiden ja suuren yleisön suosikkina on jo taatusti vaatinut pelistudio Housemarquelta lukuisten uusien palkintokaappien nikkarointia. Pelin päivitys 3.0, viralliselta nimeltään Ascension, pyrkii laajentamaan pelitapoja entisestään verkossa yhteistyötilan ja loputtoman haastetornin muodossa.
Selenen seikkailu voi olla ajoittain yksinäistä puuhaa. Taistelu läpi toinen toistaan vihamielisempien alueiden tuntuu aina vain painostavammalta, kunnes viholliset ja eri biomien erikoisuudet ovat iskostuneet syvälle lihasmuistiin. On varmasti olemassa pelaajia, jotka osaavat arvostaa pelin tarjoamaa haastetta, mutta matkaseura kelpaisi. Ascension tarjoaa mahdollisuuden joko isännöidä julkista tai yksityistä istuntoa tai hypätä apua kaipaavan pelaajan kelkkaan.
Yhteistyöpelitilaan loikkaamisen mahdollistaa kutsuvasti hohtava pallomainen portaali, josta käsin halutun istunnon luonti onnistuu. Valinnan jälkeen portaali on tosin vain koriste, sillä yhteysvirheen sattuessa istuntoa ei voi pelastaa tai resetoida, vaan on pakko rämpiä eteenpäin ilman kyydistä pudonnutta kaveria. Verkkoyhteyksien väliseen kadotukseen itse pudottuani en päässyt kuin aloittamaan uuden, oman syklin pelin alkuvalikosta.
Yhteistyötilaa säestetään Scout-arvonimijärjestelmällä, jossa muita auttavat pelaajat saavat uroteoillaan entistä kovemman pisteytyksen. Karkeasti tiivistettynä mitä parempi pelaa, sitä paremmat pisteet saa. Istunnon isäntä ei pisteitään kasvata, vaan uudet natsat ether-resurssipaketteineen saa aina auttava taho. Vierailija pystyy kyllä keräämään talteen lokimerkintöjä ja joitain hyödykkeitä, mutta esimerkiksi aseita tai yleisimpiä varusteita ei saa mukaansa istunnon päätyttyä.
Ilmaisesta päivityksestä on aina paha napista, varsinkin kun peruspelin loistavaan kokonaisuuteen ei ole kajottu. Yhteispelitila on varmasti joillekin pelaajille tervetullut lisä ja mahdollistaa rennomman lähestymistavan erityisesti pomotaisteluiden haasteisiin. Kaverin voi käydä potkimassa takaisin taistelemaan, jos tämä sattuu hölmöilemään ja tuupertumaan kesken kaiken.
Toisaalta yhden yrityksen ja lopullisen kuoleman pelkotilan puuttuminen syö vahvasti Returnalin perustunnelmaa. Haasteen helpottumisen tasapainotus tuntuu pohjautuvan vihollisten lukumäärän kasvattamiseen ja niiden osumapisteiden nostamiseen. Lisäksi tehokkaiden, kaverin kanssa toteutettavien mekaniikkojen puute saa pelitilan tuntumaan hiotun kokemuksen sijaan tasapaksulta. Olisin toivonut kahden pelaajan osallistumisen oikeuttamista jonkinlaisten aseellisten synergiabonusten tai pomotaisteluiden muutoksien muodossa.
Päivityksen todellinen suola ja pippuri löytyy erillisen Sisyfoksen tornin eli Tower of Sisyphus -haastealueen sisältä, jonne ei yllätyksekseni pääsekään suoraan Returnalin alusta aloittavana pelaajana. Pelissä pitää edetä tiettyyn pisteeseen asti, kunnes Selene saa tarttumavaijerin virkaa toimittavan Icarian Grapnel -varusteen. Sen avulla tornin alueelle pääsee singahtamaan ja haastekerrosten perkaaminen voi alkaa.
Koin haastetornin kapuamisen mukavammaksi puuhaksi kuin emopelin uuvuttavan pitkät sessiot. Kerros kerrokselta generoituvat koitokset ja kohtaamiset vihollisaaltojen kanssa tuntuvat nostavan vaikeustasoaan samoin kuin Selenen varsinaisessa seikkailussa, mutta tornissa lasketaan myös pisteitä suorituksen perusteella. Tornin omat pomokoitokset tuntuvat Housemarquen osaamisen tiivistymältä, johon emopelikin parhaimmillaan pystyy.
Rehellisesti sanoen en koskaan saanut kiinni Selenen seikkailun juonesta, mutta tornin kapuaminen palkitsee myös taustatarinanjanoisia. Selenen kokemusten avaaminen onkin nerokas tapa usuttaa kaiken nähneet avaruustiedustelijat uuden sisällön kimppuun uusien ennätyspisteiden jahtaamisen rinnalla.
Returnal ei ole ehkä yhteistyössä pelaamiseen parhaiten soveltuva peli, mutta arcadetunnelmaa hakeville luotu Sisyfoksen torni jaksaa haastaa ja tarjota uutta myös pääpelin loppuun kalunneille syklisteille.