Vain kimpassa
Kauas on kuljettu ajoista, kun Ratchet & Clank -pelisarja oli yksi konsolien tasohyppelyjen kulmakiviä Jak & Daxtereiden ohella. Pelisarjan kolme ensimmäistä, PS2:lla julkaistua osaa voi laskea hyvällä omatunnolla tasoloikkien klassikoiksi. Nykyiselle konsolisukupolvelle tultaessa taso pelisarjassa putosi – vaan onpa myös koko pelimaailma ylipäänsä muuttunut. Siinä missä ennen viaton tasoloikkaa ja räiskintää yhdistelevä maailma veti mukaansa kaikenikäisiä pelaajia, tätä nykyä listoilla jyräävät urheilu- ja räiskintäpelit, joista jälkimmäisistä on tasoloikkaosuus kutistettu kokonaan pois.
Ratchet & Clank QForcessa on positiivisiakin puolia. Peli maksaa vain noin kolmasosan normaalista pelistä, eli se tekee lompakkoon vain parinkympin kolon. Tämän lisäksi sitä voi pelata verkon välityksellä tai saman television ääressä vastakkain monen pelaajan yhteispelinä, jolloin hupi tietenkin kasvaa moninkertaiseksi.
Pelihahmoiksi voi valita joka Ratchetin, Clankin tai kapteeni Qwarkin, ja peli-ideana on tuhota vastapuolen generaattoreita ja säilyttää omat ehjänä. Moninpeli keskittyy räiskintään ja eräänlaiseen tornipuolustukseen, ja tasoloikkaelementit ovat enää muisto menneisyydestä. Tornipelaamisosuus tarkoittaa käytännössä sitä, että pelaaja voi rakennella omia puolustusmekanismeja generaattoreidensa suojaksi. Suojia on aina miinoista erilaisiin muihin aseisiin.
Kun tulivoimasta puhutaan, niin poissa ovat hassutteluaseet, ja tilalle on tullut tylsämielisiä sädepyssyjä sun muita kliseekimppuja. Pyh. Siinä missä Ratchet & Clankin aseet olivat ennen legendaarisen kekseliäitä, ovat ne tätä nykyä kuitenkin liian tavanomaisia nostaakseen huulille hymyä tai edes pientä virnettä. Aseet kehittyvät pelaamisen ohessa todella nopeasti, ja alun melko heikkotasoisten tussareiden tilalla on nopeasti tehokkaita tuhontuojia. Aseet kehittyvät yhä käytön myötä, joten pieni taktinenkin elementti on niiden käytössä mukana.
Ja siinäpä oikeastaan se, koko peli, herkkuineen päivineen. Sisältöä ei liiaksi ole, ja moninpeliinkin kyllästyy jo muutamassa illassa. Tämä on toisaalta ihan riittävästi todella edulliselta peliltä, ja moninpelissä joutuu jopa ajattelemaan hieman etenemistään, joten täysin hukkaan heitettyjä eivät tunnit Ratchet & Clank: QForcen parissa ole.
Pelisarjan tasoloikkaelementteihin ja mainioon juoneen aikoinaan ihastuneet saavatkin sitten pettyä karvaasti. Yksinpeli on oikeastaan harjoittelua moninpeliä varten, ja se on todella monotonista juoksentelua edestakaisin pelialueella. Yksinpelissä ei ole käytännössä juonta lainkaan, ja lyhyet välianimaatiot naurattavat yhtä vähän kuin kainalopierut. Minne katosi oivaltava huumori?
Ratchet & Clank: QForce on kepeää moninpeliviihdettä muutamaksi illaksi, eikä se oikeastaan edes yritäkään esittää mitään muuta. Silti parivaljakon seikkailuja vuosikymmenen verran kokeneena harmittaa, mihin aallonpohjaan pelisarja on joutunut. Ratchet & Clank: QForce on omituisen hengetön peli, ja sen pelihahmoina voisivat yhtä hyvin toimia kasvottomat kloonit, sillä minkäänlaista persoonaa pelillä ei ole.
PS3-hankinnan mukana saa maksutta myös sen PlayStation Vita -version, mikä on ehdottomasti hyvä asia ja moninpelirintamalla jatkossa toivottavasti pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Vita-versiota ei valitettavasti PS3-version ohella ehtinyt testata.