Siperia opettaa

Legendaarisen pelisuunnittelija Tim Schaferin luotsaama Double Fine -pelistudio tuntuu arpovan projektiensa sisällön ja tyylisuunnan lottomankelin avustuksella. Tällä kertaa voittonumerot lankesivat roguelike-lajityypin laariin. Tiimin tuorein tuotos Rad on sattumanvaraisuuteen ja riskinottoon pohjautuvan roolipelien alalajikkeen perinteisen tyylipuhdas edustaja.

Rad sijoittuu maailmaan, joka on kärsinyt peräti kaksi maailmanloppua. Pieni mutta pippurinen ihmisten heimo pyrkii saattamaan karrelle kärähtäneen maailman uuteen luonnonmukaiseen loistoon. Käytännössä tämä luonnistuu siten, että pelaaja valitsee mieleisensä pelihahmon ja tempaisee tuomiopäivän tantereelle pesäpallomaila tanassa. Sitten viuhdotaan kaikkea eteen etsiytyvää käkättimeen niin että soi, kerätään maailmaa kansoittavat herkut omaan taskuun ja pyritään pitämään henki pihisemässä seuraavaan koitokseen asti. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.

Rad, arvostelu
Rad on nopeatempoinen toimintaseikkailu, jossa pelikenttä herkkuineen ja hirviöineen muuttuu joka kerta, kun pelaaja etenee tukikohdan turvasatamasta tutkimaan vaaran kansoittamia alueita. Tutkimus- ja tuhotyön ohella maailmanlopun mannuilta etsitään muinaisesineitä, joiden aktivointi avaa pääsyn maanalaiseen tukikohtaan pomohirviöineen. Peli on yllättävänkin tarinavetoinen, ja juonivyyhtiä purkaa pelitapahtumien yllä ajoittain kuiskiva kertoja.

Hirviöitä nitistämällä pelaaja saa säteilyhoitoa, mikä Radin tapauksessa on positiivinen asia. Riittävä säteilyannos käynnistää mutaatioprosessin, joka avaa pelaajalle satunnaisen lähi- tai kaukotaisteluun sopivan erikoishyökkäyksen tai esimerkiksi tietynlaiselta vahingolta suojaavan lisäpehmustuksen. Suojapeitteelle on tilausta, sillä lajityypille ominaiseen tapaan Rad ei säästele turpasaunassa.

Ohjaus on napakka, ja tapahtumat on helppo hahmottaa myös ruudun ollessa täynnä vihollisia, joten vaikka Rad on haastava peli, sitä ei voi väittää epäreiluksi. Kun viikate heilahtaa, kaikki kyseisellä pelikerralla kerätyt herkut jäävät manalaan. Mitä pidemmälle pelaaja on ehtinyt edetä, sitä syvemmältä kuolema kirpaisee. Pykälän fiksumpi joutomaan kulkija poikkeaakin toisinaan tukikohtaan säilömään hamstratut herkut talteen.

Rad, arvostelu

Radin karu komeus on kauttaaltaan kylvetetty 80-luvun tunnelmissa. Valuutan virkaa toimittavat c-kasetit, ja pelikentältä löytyvien aarrearkkujen avaimiksi kelpaavat vanhat disketit. Värikylläinen ja vinksahtaneen mukasöpö ulkoasu lyö tahmeaa käsipäivää tarttuvan syntikkapoppi-ääniraidan kanssa, joka huokuu ääritrendikästä kasarihenkeä.

Korkeiden tuotantoarvojen kruunaama Rad on krumeluureistaan huolimatta hyvin perinteinen lajityyppinsä edustaja. Uusien mutaatioiden löytäminen on pelin hauskinta antia, mutta muutoin eteneminen on melko kaavamaista askellusta sattumanvaraisuuden jumalten armoilla. Mitä pakkomielteisempi pistesaldon tapittaja ruudun tällä puolen istuu, sitä enemmän Radin armottomasta ja pipetillä palkitsevasta ryöpytyksestä saa irti.

Jason Ward

Arvostelu on julkaistu alkujaan lokakuun 2019 Pelaaja-lehdessä numero 204.

6/10
KehittäjäDouble Fine
JulkaisijaBandai Namco
Pegi-ikärajatK-12
Pegi-merkinnätKiroilu, Väkivalta
Lisää luettavaa