Poksuu muttei pauku
Japanilainen Taito-pelitalo ei pyöri enää vastaavalla aktiivisuudella ihmisten huulilla Capcomin ja Namcon kaltaisten alan konkareiden kanssa. Se silti pitää hallussaan edelleen useita klassikkonimikkeitä, jotka ovat tuoneet vuosien varrella iloa miljoonille pelaajille. Kaikkein tunnetuimmat yksittäiset tapaukset lienevät yhä Space Invaders ja Arkanoid, mutta minulle Taitosta putkahtavat ensimmäisenä mieleen Bubble Bobble -tasoloikintojen sivuaskeleena syntyneet Puzzle Bobble -pulmapelit.
Lännessä myös Bust-a-Move-nimellä tunnettu sarja on kasvattanut kokoaan viimeisinä vuosina lähinnä mobiilipelien ja virtuaalitodellisuusprojektin merkeissä, mutta keväällä saapuneen Puzzle Bobble Everybubblen myötä kuplien poksauttelu on jatkunut konsoleillakin taas perinteisemmässä mallissa. Eräänlaisena kehitysaskeleena mukaan on ennen kaikkea esitelty mahdollisuus parhaimmillaan neljän pelaajan välisiin yhteistyöilotteluihin, mutta omatoiminen pallottelu on sekin periaatteessa edelleen validi tapa pelata siinä missä perinteinen kavereiden kanssa kilpaileminenkin.
Eniten panostusta Everybubblessa on laitettu sen tarinatilaan, joka toimiikin selvästi sen viihdyttävimpänä ja parhaana osana. Juonensa osalta se on totta kai melkoista höttöä, mutta itse pelaaminen koostuu kymmenien eri pulmakenttien läpäisystä kevyesti vaihtelevien sääntöjen ja erikoiskuplien rajoissa. Kaikki kentät ovat pelattavissa nimenomaan myös joko yksin tai yhteistyönä, ja ne myös skaalautuvat aina hieman eri muotoon riippuen pelaajamäärästä.
Puitteiltaan tämä kaikki on puettu periaatteessa viehättävän värikkääseen ulkoasuun, joskin yleistä visuaalista ilmettä vaivaa aina sen valikoita myöten myös tietynlainen elottomuus. Asiaa ei tulisi muuten juuri pohdittua pelaamisen lomassa, mutta saman sieluttoman onttouden huomaa pian pilkistävän muustakin pelin annista, kuten pelitilavalikoimasta.
Tarinatilan ulkopuolella pelattavista löytyy vain Versus-tila sekä Space Invadersin mukaan tyylitelty juhlapelitila, jotka eivät suoraviivaisella toteutuksellaan jää juuri mieleen. Versus-puolella muita pelaajia vastaan pelaaminen antaa pelikokemukseen harmittavan vähän leikittelyn varaa esimerkiksi muuttujien ja erilaisten sääntöjen suhteen. Siksi se jää ilottoman simppeliksi näkemykseksi Puzzle Bobblesta. Pistejahtikeskeinen Space Invader -tila on vuorostaan konseptina periaatteessa ihan mielenkiintoinen sen pyrkiessä jäljittelemään tyylillään Taiton klassista avaruusräiskintää pulmailumekaniikoilla. Sitäkään ei tule pelattua kuitenkaan kuin pari kertaa uteliaisuudesta, sillä ideoiltaan tila on jäänyt turhan mitäänsanomattomaksi raakileeksi.
Jopa hienosäädetty pelituntuma saattaa jonkin verran jakaa pelin yleisöä. Vanhempiin Puzzle Bobbleihin nähden pulmailun tahti on kohonnut melkoisesti, sillä ammuttavien kuplien tähtäämisestä on tehty sujuvampaa ja näin rennompaa puuhaa. Tämä voi kuulostaa puhtaasti positiiviselta muutokselta, mutta se itse asiassa syö sarjan viehättävyyttä tekemällä kuplien poksauttelusta tavanomaista triviaalimpaa puuhaa. Puzzle Bobble ei ole koskaan ollut vaikea pelata tai ymmärtää, mutta sen pelattavuuteen ujutettu pieni kitkan määrä on tehnyt siitä aiemmin nimenomaan tyydyttävän pelin hallita.
Uutena sarjan osana Puzzle Bobble Everybubble ei kohota kuplapulmailua todellakaan kohti uusia huippuja, vaan toimii enemmän sen ikävän väsyneenä jatkajana. Aiempaa vaivattomammasta ydinpelattavuudestaan huolimatta sen parissa ehdottomasti viihtyy edelleen, mutta sekin kertoo enemmän vanhempien pelien saavutuksista kuin Everybubblen onnistumisista. Onneksi aiempiakin sarjan osia on saatu viime aikoina ulos myös nykyalustoille, vaikka kyseisetkään paketit eivät toki ole olleet täydellisiä.
Viehättävän pulmapelisarjan uusin osa on kyllä toimiva mutta myös ilottomaksi jäävä paketti.