Avaruusseikkailu 1995
Kylmä sota muistetaan paitsi kauhun tasapainosta myös avaruustutkimuksen kulta-ajasta. Suurvaltojen keskinäinen nokittelu siivitti Neuvostoliiton ja Yhdysvallat satsaamaan ennenkuulumattomat määrät resursseja uuden teknologian kehittämiseen, mutta mitä jos itä ja länsi olisivatkin kilpailemisen sijaan puhaltaneet yhteen hiileen samalla vimmalla? Juuri tämä käänne luo pohjan kotimaisen Pollenin tunnelmalliselle avaruusseikkailulle.
Mindfield Gamesin esikoisteoksessa pelaaja lähetetään yksinäiselle retkelle Titanin pinnalle. Todellisuudessa kyseistä Saturnuksen kuuta ja sen metaanijärviä tutkitaan vasta etäältä luotaimilla, mutta vaihtoehtoisessa menneisyydessä sinne on lähetetty retkikuntia jo 1990-luvulla. Kaikki ei ole kuitenkaan mennyt niin kuin elokuvissa – tai oikeastaan kaikki on mennyt juuri niin kuin tieteisleffoissa.
Pelaajan ensiaskeleet Titanin karuilla kallioilla tuovat mieleen Aliensin: tyly tuuli tuivertaa ulkona, ja retrohenkisissä sisätiloissa tuijotetaan edelleen kuvaputkinäyttöjä. Tiiviistä tunnelmasta huolimatta Pollen ei kuitenkaan taivu pelottavaksi, vaan teemallisesti Mindfield hakee vaikutteita Solariksen ja Avaruusseikkailu 2001:n kaltaisista klassikoista.
”Tulkinnanvaraisuus on hyvin linjassa pelin esikuvien kanssa, sillä siitä monet tieteiselokuvat muistetaan.”
Käytännössä pelaaja nuuhkii kompaktin tutkimusaseman nurkkia johtolankojen perässä. Koluttavaa riittää, sillä sisätilat ovat pullollaan erilaisia arkisia esineitä säilykepurkeista kissanhiekkalaatikkoihin. Tavaran määrä ja juoksumattojen kaltaiset toimivat aparaatit auttavat luomaan kuvaa oikeasti eletystä ympäristöstä, mutta samanaikaisesti esimerkiksi monet työkalut eivät teekään yhtikäs mitään.
Pollen ei jakele liikaa neuvoja tai väännä asioita väkisin rautalangasta, vaan luottaa pelaajan kykyyn löytää oman tiensä seikkailun läpi. Välissä käteen osuu jotakin, joka joko auttaa etenemään tai kertoo lisää tutkimusryhmän tapahtumista. Vastaan tulevat pulmat ovatkin erittäin yksinkertaisia sekä loogisia, joten menettelytapa toimii. Toisaalta ratkaisu jättää pelaajan kontolle suuren vastuun tarinallisen sisällön läpikäymisestä. Valokuvien kääntöpuolella piilevät tekstit on helppo jättää lukematta ja ääninauhat kuuntelematta tai löytämättä, mutta niihin perehtymällä pystyy rakentamaan käsityksen laitosta asuttaneista tutkijoista.
Tulkinnanvaraisuus on hyvin linjassa pelin esikuvien kanssa, sillä siitä monet tieteiselokuvat muistetaan. Teemojen käsittely ei kuitenkaan nouse samalle tasolle klassikkoteosten kanssa. Pelin kiiruhtaa läpi helposti muutamassa tunnissa, jolloin ymmärrettävä pettymys lyhyestä kestosta saattaa saada katkeraa sivumakua vaisuksi jäävästä lopetuksesta. Pelillisen sisällön tiiviys ja pelaajan vastuu tarinankerronnasta tosin auttavat varmasti motivoimaan uutta läpipeluukertaa, jos tunnelma ja lähtöasetelma ovat vieneet mennessään.
Pollen on onnistunut debyytti Mindfieldiltä. Hinta ja sisällön määrä eivät välttämättä kaikkien mielestä kohtaa pelissä, joka keskittyy yksinkertaisiin asioihin ja enimmäkseen pelkistettyyn toteutukseen. Tunnelmavetoisen tutkiskelun ystäville Pollen aiheuttanee kuitenkin paljon siitepölyä miellyttävämmän reaktion.
7/10
Mindfield Gamesin esikoispeli vetoaa niihin tarinasta ja tunnelmasta kiinnostuneisiin pelaajiin, jotka ovat valmiita näkemään vaivaa.
Paavo Niskala