Keppiä porkkanalle ja kukat ketoon
Garden Warfare on älytön moninpeliräiskintä, jossa alkuperäisestä PopCapin 2D-pelistä tutut hahmot heräävät henkiin uudella tavalla. Hassunhauskat kasvit ottavat yhteen elävien kuolleiden kanssa kolmessa eri pelimuodossa, joista ei puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Klassista torninpuolustusta tarjoileva Garden Ops -pelitila passittaa oman tukikohdan riesaksi kymmenen kinkkistä aaltoa täynnä mitä erikoisimpia vihollisia. Luonnollisesti tahti kovenee loppua kohden, ja viimeisiä taistoja käydään jo hampaat irvessä. Kovat jätkät sinnittelevät yksin, mutta parhaimmillaan peli on neljän pelaajan verkkoyhteistyötilassa. Garden Ops tukee myös kahdelle pelaajalle jaettua ruutua ja on pelimuodoista ainoa, jossa käydään sotaa tekoälyä vastaan.
Team Vanquish sallii jopa 24 pelaajan samanaikaisen mättämisen kahdessa vastakkaisessa tiimissä. Peli kannustaa yhteistyöhön, ja vastapuoli menettääkin pisteen aina omia sotilaita henkiin herätettäessä. Joukkuetoverit uhrautuvat liikuttavissa määrin kaveria auttaakseen, usein myös oman kuoleman uhalla. Eikä huonosti käydessäkään pääse itku yllättämään, sillä lusikassa makaavat kaksi zombia ovat vain liian hauska näky. Erä päättyy, kun osapuolista toinen on saanut viisikymmentä tappoa.
Attack and Defend -tilassa tehtäväksi lankeaa vihollisten tukikohtien valtaaminen – tai vastapuolella luonnollisesti niiden puolustaminen. Työn alla on aina yksi alue kerrallaan, ja onnistunut kaappaus vie tiimiä askel askeleelta kohti suurempaa lopputehtävää. Siinä missä Team Vanquish on helposti lähestyttävää ja lystikästä hauskanpitoa, vaatii Attack and Defend ryhmädynamiikalta hivenen enemmän. Puurtaminen yhteistä tavoitetta kohti on palkitsevaa ja tuo sopivaa tekemisen meininkiä kehiin.
Pelimuodot perustuvat jokainen samaan hahmopalettiin. Luokkia on neljä, joista löytyy niin parantajaa kuin pitkän matkan ammattilaistakin. Puolten kokoonpanot vastaavat toisiaan, eikä yksikään sotilaista ole toista ylivertaisempi. Tasapaino pysyy pelitilasta riippumatta hyvin yllä, ja kynnys kokeilla erilaisia tyylejä on matala. Jokaisella hahmolla on hallussaan kolme erikoiskykyä, jotka avautuvat käyttöön melko nopeasti.
Tyypilliseksi räiskinnäksi Garden Warfare suoriutuu kunnialla maaliin asti, mutta sen suola on ehdottomasti humoristinen asetelma hahmoineen. Piikkejä käyttävä tarkka-ampujakaktus sekä kuolettavaa sädeasetta käyttelevä parantaja-auringonkukka ottavat mittaa hullulta professorilta näyttävästä sädeasezombista ja epäkuolleesta jalkapallon pelaajasta. Nämä ja monet muut kekseliäät hahmot käyttävät oivaltavia aseita ja kykyjä avukseen sodassa toisiaan vastaan.
Taistellessa tulee ansainneeksi pelin sisäistä valuuttaa, jolla voi ostaa tarrapaketteja. Näissä paketeissa on lukittuja asusteita ja peliä edesauttavia esineitä, mutta mukana tulee myös eräänlaiseen tarrakirjaan kerättävää materiaalia. Sekavasta kirjasesta näkee tietoa hahmoista, saavutuksista, päivityksistä ja muusta mukavasta. Mitään mullistavaa tämä ei kuitenkaan tuo, ja asusteetkin ovat lähinnä kosmeettinen seikka.
Pirteä ja riemullisen värikäs Garden Warfare viihdyttää helposti. Vain kolmella pelimuodolla se ei välttämättä kuitenkaan tuo erityisen pitkää onnea ja autuutta, etenkään kun kenttäkavalkadi on varsin vaatimaton. Matsit toisia pelaajia vastaan ovat yllätyksellisiä ja hauskoja, mutta tekoälyä vastaan oteltava Garden Ops olisi kaivannut samaa mahdollisuutta. Peli näyttää hyvältä ja rullaa pääsääntöisesti nykimättä, muuta lisäetua uusi konsolisukupolvi ei tunnu antavan.