Etsi
Keräilykorttipelien kovimpaan kärkeen iskevä The Elder Scrolls: Legends ei keksi pyörää uudelleen, mutta kestää vertailun kilpailijoidensa kanssa.
Pelajaalehti.comin arvostelussa Niohin lisäsisältöpaketti Dragon of the North.
Drawn to Deathin omaperäinen visuaalinen tyyli ei onnistu peittämään alleen muutoin täysin raakileeksi jäävää pelikokonaisuutta
LEGO City Undercoverissa on kamala määrä kerättävää, mukavan mittainen tarinatila ja runsaasti huumoria – hyvän pelin ainekset ovat kasassa, mutta toteutus tökkii.
Dawn of War III vahvistaa jälleen, että Warhammer 40K -universumi sopii erityisen hyvin suuren kaavan sodankäyntiin.
The Sexy Brutale on äärimmäisen taitavasti suunniteltu ja käsikirjoitettu murhamysteeri, joka pysyy kasassa alusta loppuun aikakikkailusta huolimatta.
Little Nightmaresin kutkuttavan kauhistuttava maailma saattaa hyvinkin tunkeutua uniin. Lue lisää!
Bayonetta oli vuonna 2010 kenties lajityyppinsä paras peli. Se voi olla sitä edelleen, mutta vähintään niitä aivan parhaita.
Planescape: Torment Enhanced Edition on käytettävyyteen panostava mutta lievästi kitsas uudelleenversiointi roolipelien suurklassikosta.
Nätti, hiottu ja tunteikas tarina kasvamisen vaikeudesta on enemmän kokemus kuin peli.
Everythingille on nostettava hattua siitä, että se uskaltaa totaalisen häpeilemättä tehdä omaa juttuaan. Kaikki eivät siitä tykkää, mutta mahtuuhan maailmaan pelejä.
Pienen budjetin seikkailu onnistui ajoittain herättämään sisäisen viikinkisoturini, mutta se on liian kankea, koruton ja teknisesti epävakaa, jotta matka olisi todella nautittava.
Viimein peli, jonka myötä ei tarvitse aina vain muistella, miten hyvä se Slicks silloin joskus olikaan.
