Todellinen kuolematon
Loppumattomalla tasangolla kaikkien taivaiden ja helvettien välissä on loppumattoman korkea piikki. Sen huipulla leijuu kaupunki nimeltä Sigil, johon on kätketty ovet multiversumin jokaiseen kolkkaan. Sigiliin sijoittuu kaikkien aikojen kiinnostavin tietokoneroolipeli, Planescape: Torment.
Alkuvuosi 2017 on ollut uskomattoman laadukkaiden pelijulkaisujen paraatia, joten mihinkään väliin ei sopisi paremmin megakulttiklassikko Tormentin Enhanced Edition -julkaisu. Black Islen vuonna 1999 tekemä peli on ollut viime vuodet pelattavissa vain modaajien tutisevilla MacGyver-ratkaisuilla. Vuoden alussa ilmestynyt ”henkinen jatko” eli Brian Fargon ja kumppanien Torment: Tides of Numenera ei yltänyt esikuvansa tasolle. Mutta nyt sillä ei ole väliä, sillä aito asia on täällä taas.
Torment on näennäisesti Baldur’s Gaten tai Pillars of Eternityn tapainen retroroolipeli, mutta oikeastaan se on romaani, joka koetaan lukemalla, lukemalla ja lukemalla. Sen tausta on PlaneScape-pöytäroolipelissä, joka tehtiin yhdistämään Dungeons & Dragonsin kaikki maailmat ja mytologiat. Siksi tarinaa ei usko, ennen kuin sen näkee. Pelaaja kohtaa enkeleitä ja paholaisia. Hänellä on seurassaan muun muassa palava mies, hyvyyteen langennut piru, säälimättömän oikeuden inkarnaatio ja perverssi pääkallo. Sigil on taikuuden ja jumalallisten voimien leikkikenttä, mutta samalla kerjäläisfilosofien täyttämä postapokalyptinen slummi, jossa harva on onnellinen. Tekstin taso ja määrä loksauttavat leukoja edelleen, kuten myös aluksi umpivakavalta vaikuttavan pelin kiero huumori.
”Torment on eittämättä edelleen roolipelien kuninkuusluokassa, ja EE-version myötä pelasin sen kuudetta tai seitsemättä kertaa.”
Tämä on yksi harvoista peleistä, joissa juoni pelihahmon muistinmenetyksestä on hyvä. Nimetön sankari on arvilla peitetty raahustaja, joka ei voi kuolla. Pelissä ei ole luvassa yhtä suurta juonenkäännettä tai paljastusta, sillä takana on lukematon määrä elämiä ja kuolemia. Nimetön on samalla sekä tarinan sankari, uhri että roisto, joka on tehnyt sanoinkuvaamattomia kauheuksia. Hänen uusin elämänsä on pelaajalle tyhjä taulu, johon voi täyttää haluamansa henkilön. Pelaajan täytyy päättää, mihin Nimetön uskoo ja mihin hän on valmis maailmassa, jossa tarpeeksi vahva uskomus tai riittävän monesti toistettu valhe muuttuu todeksi. Taustalla on kysymys siitä, voiko mikään todella muuttaa ihmisen luontoa.
Uutuusversion tehnyt Beamdog rohkeni tehdä uutta sisältöä Baldur’s Gate -entisöinteihinsä, mutta Planescapen tapauksessa firma olisi naulittu silloin ristille. Niinpä Enhanced Edition on fiksusti sama vanha peli järkevillä, pienillä muutoksilla. Grafiikka, kuvasuhde ja käyttöliittymän koko on skaalattu välivideoita lukuun ottamatta nykynäytöille sopiviksi 4K-luokkaan asti. Kässäröijä Chris Avellone oikoluki tekstimassan, mutta muuten tarinaan ei ole kajottu.
Käyttöliittymän muutokset tekevät pelikokemuksesta yllättävänkin mukavan. Mahdollisuus zoomata lähemmäs tai kauemmas on täysin turha, kun taas sarkaimen painaminen näyttää arkut ja muut kentän esineet ja vähentää turhaa sohimista. Tavarat voi poimia automaattisesti, mutta ei tämä ollut koskaan mikään hamstraus-Diablo. Taustalla pyörivät numerot näyttävä uusi taisteluloki on kiva katsaus pelin sisuksiin. Vanhaa versiota voi pelata, jos haluaa jostain syystä karumman kokemuksen.
Torment on eittämättä edelleen roolipelien kuninkuusluokassa, ja EE-version myötä pelasin sen kuudetta tai seitsemättä kertaa. Pidän Beamdogin päätöksestä entistää peliä hyvin varovaisesti ja kunnioittavasti, mutta toisaalta näiden uudelleenversiontien rima on nykyään korkea. Eikö olisi voinut tehdä kyytipojaksi Making of -materiaalia tai muuta pelin historiallisen arvon huomioivaa bonusta? Nyt Beamdogille maksetaan käytännössä vain pienistä mukavuuksista ja pelin asentamisen helppoudesta, mutta onhan Torment sen arvoinen.