Turpiin vaan ja onnea

Mordheim kuluu Games Workshopin itsenäisiin pienempiin pöytäpeleihin, jonka valmistus lopetettiin jo 15 vuotta sitten. Pelillä on silti edelleen vankka fanikunta, jonka riemuksi siitä tehtiin viimein tietokoneversio kaikkien näiden vuosien jälkeen. Mordheim: City of the Damned on hyvin uskollinen esikuvalleen niin hyvässä kuin pahassa.

Mordheim on vuoropohjainen taktinen strategiapeli, jossa pelaaja ohjaa pientä sotajoukkoa meteoriitin tuhoamassa, Warhammer Fantasyn maailmasta tutussa Mordheimin kaupungissa. Tuhon jäljiltä kaupunki on täynnä arvokasta wyrdstonea, jota kaikenlaiset onnenonkijat ja palkkasotilaat jahtaavat toisiaan vastaan taistellen. Pelattavana on neljä hyvin erilaista joukkoa: ihmispalkkasoturit, skaven-rottamiehet, kaaosjumalten kultti sekä sotanunnista koostuva Sigmarin siskot.

Pelaaja lähettää 4–10-henkisestä joukostaan miestä, naista, rottaa tai mutanttia suorittamaan tehtäviä Mordheimin vaarallisiin raunioihin ja kehittää tehtävien välissä sotajoukkoaan kovemmaksi. Tehtävistä kerättyjen aarteiden, aseiden, haarniskoiden, taikaesineiden ja kokemuksen avulla joukkonsa jäseniä voi kehittää ja muokata todella monipuolisesti – jopa niin monipuolisesti, että aloittelija on taatusti hädässä kaikkien mahdollisten muuttujien, kykypuiden, taikojen ja muiden ominaisuuksia kanssa. Joukoille on myös maksettava palkkaa ja taustatukijat pidettävä tyytyväisinä keräämällä tarpeeksi wyrdstonea. Kaiken opettelu vaatiikin tunteja ja monia epäonnistuneita valintoja. Lopputuloksena joukon jäsenistä kuitenkin muotoutuu pelin aikana omanlaisiaan yksilöitä, joiden menetys todella kirpaisee.

Menetys on mahdollinen, sillä pelissä kuolema ja vammautuminen on pysyvää, eikä tehtävien kesken tehdä välitallennuksia. Jos joukon kovin jamppa sattuu menettämään taistelussa kätensä, sen kanssa on vain elettävä. Taisteluita käydään harvoin hamaan loppuun asti, sillä niin oma joukko kuin vastustajakin yleensä perääntyy, kun omia on haavoittunut tai kuollut tarpeeksi.

Tehtäviä itsessään on kahdenlaisia. Tarinallisissa tehtävissä on aivan omat tavoitteensa ja erikoisuutensa, ja kohtaamistaisteluissa on satunnaisesti luodut kentät, tavoitteet ja sivutavoitteet. Tämä tuo hyvää vaihtelua pelaamiseen, joskin taktikointia häiritsee hävyttömän surkea tekoälyvastus. Viholliset kehittyvät pelaajan sotajoukon mukana, ja siksi oman joukon jatkuva optimointi on tärkeää, jottei taisteluissa tule armotta pataan. Tekoäly kuitenkin kampittaa itseään tuon tuostakin hajaantumalla, seisoskelemalla paikallaan tai tekemällä muuta täysin järjetöntä. Tällöin suurimmaksi haasteeksi tulee kerätä ryöstösaalis ajoissa, sillä sitä ei saa automaattisesti mukaansa, kun tehtävä loppuu.

Tekoälyä auttaa pelin uskollisuus pöytäpelille, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki on lähtökohtaisesti vaikeaa ja epäonnistuu todennäköisemmin kuin onnistuu. Pöytäpelissä tämä kuuluu asiaan, mutta tietokonepelissä se saattaa olla monista todella raivostuttavaa, kun tuurilla tuntuu olevan niin suuri vaikutus voittamiseen. Verkkopelissä tekoälyongelmaa ei tietenkään ole, ja jos vain uskaltaa, sitäkin voi pelata hardcore-säännöillä, jolloin pysyvä kuolema ja varusteiden menetys ovat mukana.

Myös teknisesti Mordheim jättää paljon toivomisen varaa. Ulkoasu on varsin keskinkertainen, latausajat ovat hävyttömän pitkiä, ja pelillä on varsin kovat tehovaatimukset kokonaisuuteen nähden.

Ongelmistaan ja vaikeudestaan huolimatta peli kuitenkin koukuttaa. Siinä on taktista syvyyttä, joka muistuttaa hyvällä tavalla alkuperäisistä X-COM-peleistä. Sen opettelu vaatii aikaa ja syventymistä, mutta peli palkitsee monipuolisuudellaan, jos vain kestää kömpelön käyttöliittymän ja muut pienet tekniset ongelmat.

7/10

Teknisesti kömpelö sekä vaikeasti opittava ja sisäistettävä taktiikkapeli, josta kuitenkin löytyy hurjasti syvyyttä.

Miika Huttunen

7/10
KehittäjäRogue Factor
PeligenretTaktiikka
JulkaisualustatMicrosoft Windows
Lisää luettavaa